Oikeasti. Lupailen joka kerta, että postaan pian useammin. =D Ja silti vierähtää viikkoja, ennen kuin ehdin koneelle.
Mulla on paljon hyviä ideoita, mutta liian vähän aikaa. Nyt ei ole töitä hurjasti, viime viikolla tein 25 tuntia ja tämä viikko näyttää samanlaiselta. Mukavaa, kun on rauhallisempaa. MUTTA! Joulumarkkinat alkoivat, joten mä oon joka ilta jossain päin Hampuria menossa. Joulumarkkinat on ihania! Vaikka välillä siellä ryysiksessä meinaakin mennä hermot...
Oletteko ostaneet jo joululahjoja? Mulla on melkein kaikki hankittuna! Olen myös askarrellut edelleen lasten kanssa joulukortteja ja eilen teimme värikkäitä lumihiutaleita ikkunoihin. Haluaisin löytää hyvän askartelukirjan, vaikkapa juuri jouluaiheisen. Multa alkaa nimittäin ideat loppumaan Lulun kanssa, kun joka päivä pitäisi askarrella jotakin. Niin sitten teemme vain niitä joulukortteja, kun mä en keksi mitään muuta. Eli jos teillä on mielessä joku hyvä askartelukirja, joka sopii myös lapsille, vinkatkaa mulle!
Lopuksi haluan vielä toivottaa teille kaikille iloista Nikolausta ja hyvää itsenäisyyspäivää. =) Ainiin, ulkona on lunta, jee!
torstai 6. joulukuuta 2012
keskiviikko 21. marraskuuta 2012
Melkein vapaa päivä
Aloitan työt tänään vasta puoli kolmelta. Juon siis tässä samalla aamukahvia, luen uutisia netistä ja harmittelen ankeaa säätä.
Eilinen oli mukava päivä, vaikka työskentelin melkein kahdeksan tuntia. Aamupäivän olin Sophian kanssa kahdestaan kotona, siivoilimme yhdessä (annan Sophialle pieniä tehtäviä ja hän siivoaa mukana kiltisti parikin tuntia) ja lueskelimme kirjoja. Yhden aikoihin mulla oli tunnin tauko, sitten laitoin Sophian päikkäreille siksi aikaa, kun Lulu on pelaamassa tennistä. Lastenhoitajamme Frau Persin tuli Lulun kanssa samaa matkaa ja mulla oli taas vapaata pari tuntia.
Kävin keskustassa askarteluliikkeessä ja ostin jo tarvikkeita joulukortteihin. En löytänyt ihan kaikkea tarvitsemaani, joten täytyy käydä vielä etsiskelemässä muualta. Tarvitsen esimerkiksi valkoisia/ruskeita/beigejä mieluiten huopaisia koristejoulukuusia, mitä voi liimata kortteihin. Ja hopeakelloja, hopeisia tai kultaisia tähtiä, koristenauhoja, vaalean sinistä kartonkia ja ah, niin paljon kaikkea muutakin. Teen siis useita erilaisia kortteja, en tunge noita kaikkia yhteen korttiin. =D Ihan vaan tiedoksi. Laitan sitten kuvia tänne, kunhan oon päässyt pidemmälle noiden korttien kanssa.
Kuudelta päästin Frau Persinin kotiinsa ja laitoin lapsille iltapalaa, puimme yöpuvut päälle ja leikimme vielä jonkin aikaa. Sophian laitoin maitopullon kanssa sänkyyn puoli kahdeksan, luimme yhdessä vähän kirjaa ja sitten annoin Sophian lukea itsekseen sängyssä, kunnes nukahtaa. Tällä aikaa Lulu piirsi omassa huoneessaan, mä liityin seuraksi ja vartin yli kahdeksan siivosimme piirustustarvikkeet pois. Luin Lululle iltasadun ja yritin innostaa häntäkin lukemaan. Lulu osaa jo lukea ihan hyvin, mutta harjoitus ei olisi pahasta, koska muut luokkalaiset lukevat jo sujuvammin. Valitettavasti Lulu VIHAA kaikkea, mikä ei ole täysin vapaaehtoista, eli sain hänet lukemaan kaksi sivua tarinasta, jota minä luin ääneen. Onhan tuo jo ihan hyvin.
Oho, mikä selitys eilisestä päivästä. Tollasia mun päivät on aika usein, tosin en läheskään aina käy shoppailemassa ja lapsetkin laitan nukkumaan maksimissaan kerran viikossa. Tästä viikosta tulee tosin poikkeus, koska oon lastenvahtina perjantaina ja lauantaina, kun Tinan sisustusliike viettää avajaisia.
Tiedättekö, mä halusin kertoa teille meidän lastenhoitajasta yms. mutta en halua kirjoittaa siitä tähän samaan bloggaukseen. Tulee muuten kamalan pitkä! Teen siis erillisen esittelyn ns. työkavereistani, luultavasti jo tänään, kun en voi käyttää aikapulaa tekosyynä olla kirjoittamatta.
Eilinen oli mukava päivä, vaikka työskentelin melkein kahdeksan tuntia. Aamupäivän olin Sophian kanssa kahdestaan kotona, siivoilimme yhdessä (annan Sophialle pieniä tehtäviä ja hän siivoaa mukana kiltisti parikin tuntia) ja lueskelimme kirjoja. Yhden aikoihin mulla oli tunnin tauko, sitten laitoin Sophian päikkäreille siksi aikaa, kun Lulu on pelaamassa tennistä. Lastenhoitajamme Frau Persin tuli Lulun kanssa samaa matkaa ja mulla oli taas vapaata pari tuntia.
Kävin keskustassa askarteluliikkeessä ja ostin jo tarvikkeita joulukortteihin. En löytänyt ihan kaikkea tarvitsemaani, joten täytyy käydä vielä etsiskelemässä muualta. Tarvitsen esimerkiksi valkoisia/ruskeita/beigejä mieluiten huopaisia koristejoulukuusia, mitä voi liimata kortteihin. Ja hopeakelloja, hopeisia tai kultaisia tähtiä, koristenauhoja, vaalean sinistä kartonkia ja ah, niin paljon kaikkea muutakin. Teen siis useita erilaisia kortteja, en tunge noita kaikkia yhteen korttiin. =D Ihan vaan tiedoksi. Laitan sitten kuvia tänne, kunhan oon päässyt pidemmälle noiden korttien kanssa.
Kuudelta päästin Frau Persinin kotiinsa ja laitoin lapsille iltapalaa, puimme yöpuvut päälle ja leikimme vielä jonkin aikaa. Sophian laitoin maitopullon kanssa sänkyyn puoli kahdeksan, luimme yhdessä vähän kirjaa ja sitten annoin Sophian lukea itsekseen sängyssä, kunnes nukahtaa. Tällä aikaa Lulu piirsi omassa huoneessaan, mä liityin seuraksi ja vartin yli kahdeksan siivosimme piirustustarvikkeet pois. Luin Lululle iltasadun ja yritin innostaa häntäkin lukemaan. Lulu osaa jo lukea ihan hyvin, mutta harjoitus ei olisi pahasta, koska muut luokkalaiset lukevat jo sujuvammin. Valitettavasti Lulu VIHAA kaikkea, mikä ei ole täysin vapaaehtoista, eli sain hänet lukemaan kaksi sivua tarinasta, jota minä luin ääneen. Onhan tuo jo ihan hyvin.
Oho, mikä selitys eilisestä päivästä. Tollasia mun päivät on aika usein, tosin en läheskään aina käy shoppailemassa ja lapsetkin laitan nukkumaan maksimissaan kerran viikossa. Tästä viikosta tulee tosin poikkeus, koska oon lastenvahtina perjantaina ja lauantaina, kun Tinan sisustusliike viettää avajaisia.
Tiedättekö, mä halusin kertoa teille meidän lastenhoitajasta yms. mutta en halua kirjoittaa siitä tähän samaan bloggaukseen. Tulee muuten kamalan pitkä! Teen siis erillisen esittelyn ns. työkavereistani, luultavasti jo tänään, kun en voi käyttää aikapulaa tekosyynä olla kirjoittamatta.
maanantai 19. marraskuuta 2012
Huomenta!
Halusin tulla ilmoittamaan, että oon elossa, vaikken olekaan ehtinyt kirjoittelemaan blogia.
Viime viikolla työtunteja tuli yhteensä 46! =D Mutta älkää huoliko, sain noista 16 ekstra tunnista myös lisää rahaa. Tuo tuntimäärä johtui Sophian sairaudesta ja ihan siitä, että Rickyn ja Tinan piti olla töissä viikonloppunakin. Lasten mummi oli välillä auttamassa, että sain edes vähän levähdysaikaa. Vaikka eipä toi tuntimäärä edes tuntunut pahalta, oli silti ihan mukava istahtaa hetkeksi ja lukea kirjaa yms.
Kirjoittelen myöhemmin lisää, haluan nimittäin kertoa teille muista täällä kotona työskentelevistä ihmisistä. Meillähän käy lastenhoitaja, siivooja, puutarhuri ja random opiskelijoita auttamassa. Seuraavalla kerralla kerron tuosta lastenhoitajasta.
Viime viikolla työtunteja tuli yhteensä 46! =D Mutta älkää huoliko, sain noista 16 ekstra tunnista myös lisää rahaa. Tuo tuntimäärä johtui Sophian sairaudesta ja ihan siitä, että Rickyn ja Tinan piti olla töissä viikonloppunakin. Lasten mummi oli välillä auttamassa, että sain edes vähän levähdysaikaa. Vaikka eipä toi tuntimäärä edes tuntunut pahalta, oli silti ihan mukava istahtaa hetkeksi ja lukea kirjaa yms.
Kirjoittelen myöhemmin lisää, haluan nimittäin kertoa teille muista täällä kotona työskentelevistä ihmisistä. Meillähän käy lastenhoitaja, siivooja, puutarhuri ja random opiskelijoita auttamassa. Seuraavalla kerralla kerron tuosta lastenhoitajasta.
tiistai 6. marraskuuta 2012
Vapaa aamu
Olipas ihana nukkua pitkään eli yhdeksään asti. Jännää, miten pari tuntia enemmän unta aamulla tuntuu ihan erilaiselta kuin aikaisemmin nukkumaan meno.
Mulla on siis tänään koko aamupäivä vapaata johonkin 12 asti. Ajattelin vain juoda aamukahvin rauhassa, siivota omaa huonetta vähän ja ehkä käydä pienellä kävelyllä. Sain muuten viimeinkin oman kotiavaimen! Tosi paljon helpompi lähteä ulos jne., kun ei tarvitse miettiä Sophian päikkäriaikoina, miten pääsee sisään soittamatta ovikelloa. Ja perhekin voi esim. iltaisin mennä nukkumaan/katsomaan telkkaria yläkertaan, kun ei tarvitse mua odotella.
Voisin tehdä myös pari saksantehtävää. Mulla on siis nyt kaksi kirjaa, joiden avulla opiskelen. Yritän varmaan päästä kielikurssille joulun jälkeen, jos tämä itsenäinen opiskelu ei tuota ollenkaan tulosta. Oon ehkä pikkasen laiska ja jätän helposti noiden kirjojen vaikeammat tehtävät kesken. Täytyy yrittää kunnostautua...
Aurinkoista tiistaita kaikille!
Mulla on siis tänään koko aamupäivä vapaata johonkin 12 asti. Ajattelin vain juoda aamukahvin rauhassa, siivota omaa huonetta vähän ja ehkä käydä pienellä kävelyllä. Sain muuten viimeinkin oman kotiavaimen! Tosi paljon helpompi lähteä ulos jne., kun ei tarvitse miettiä Sophian päikkäriaikoina, miten pääsee sisään soittamatta ovikelloa. Ja perhekin voi esim. iltaisin mennä nukkumaan/katsomaan telkkaria yläkertaan, kun ei tarvitse mua odotella.
Voisin tehdä myös pari saksantehtävää. Mulla on siis nyt kaksi kirjaa, joiden avulla opiskelen. Yritän varmaan päästä kielikurssille joulun jälkeen, jos tämä itsenäinen opiskelu ei tuota ollenkaan tulosta. Oon ehkä pikkasen laiska ja jätän helposti noiden kirjojen vaikeammat tehtävät kesken. Täytyy yrittää kunnostautua...
Aurinkoista tiistaita kaikille!
keskiviikko 31. lokakuuta 2012
Omituinen työviikko
Tämä viikko tuntuu ihan oudolta! Oon kaksi edellistä päivää työskennellyt noin 7-8 tuntia, koska huominen on mulla vapaa kello 18 asti ja oon perjantai-iltana sekä sunnuntaina sitten hoitamassa lapsia (normaalisti noi siis vapaat). Nyt mulla on tämäkin aamu näköjään vapaa. Puolisen tuntia käytin pyykkäämiseen ja roskien vientiin, muuten oon vaan hengaillut. Tuntuu omituiselta, koska odotin tästä samanlaista ylityöviikkoa kuin viime viikko oli. :D
Viime viikosta haluankin vielä mainita. Sain silloinkin melkein koko torstain vapaaksi ja perjantaina olin vain kaksi tuntia lasten kanssa. Eli tunnit kyllä tasoittuivat loppujen lopuksi, vaikka pari ylimääräistä siihen sovittuun 30 tuntiin tulikin. Oon päättänyt, etten stressaa noista työajoista enää sen suuremmin. Kirjoittelen edelleen muistiin joka päivä, miten oon työskennellyt, jotta pystyn pikkaisen seurailemaan tunteja, mutta enempää en asiasta huolehdi. Jos tunnit alkavat taas menemään pahasti yli, juttelen sitten hostien kanssa.
Eilen Lulu kertoi mulle, että hänen mielestään on tosi kivaa, kun mä oon täällä. Ihana tyttö! Piristi muakin hurjasti ja iltatoimet sujui hymy huulilla.
Viime viikosta haluankin vielä mainita. Sain silloinkin melkein koko torstain vapaaksi ja perjantaina olin vain kaksi tuntia lasten kanssa. Eli tunnit kyllä tasoittuivat loppujen lopuksi, vaikka pari ylimääräistä siihen sovittuun 30 tuntiin tulikin. Oon päättänyt, etten stressaa noista työajoista enää sen suuremmin. Kirjoittelen edelleen muistiin joka päivä, miten oon työskennellyt, jotta pystyn pikkaisen seurailemaan tunteja, mutta enempää en asiasta huolehdi. Jos tunnit alkavat taas menemään pahasti yli, juttelen sitten hostien kanssa.
Eilen Lulu kertoi mulle, että hänen mielestään on tosi kivaa, kun mä oon täällä. Ihana tyttö! Piristi muakin hurjasti ja iltatoimet sujui hymy huulilla.
keskiviikko 24. lokakuuta 2012
Lapsukaiset ja hostperhe
Nyt saatte kaksi postausta peräkkäin, kun innostuin kirjoittelemaan. =D Lupasin aikaisemmin täällä blogissa keksiä sopivat lempinimet lapsille, kun vanhemmat eivät halua nimiä tai kuvia internettiin. Blogia saan kirjoittaa ja talosta saa myös laittaa kuvia, kunhan perhe pysyy anonyyminä. Eipä siinä, tuskin kukaan heitä mun suomenkielisistä kirjoituksista tunnistaisikaan. Esittelen hostperheeni nyt teille, salanimien kera!
Tina The Hostmama
Äiti puhuu paljon. Ja kun mä sanon paljon, tarkotan, että se puhuu koko ajan. Tina on juuri (marraskuun lopussa) avaamassa omaa sisutusliikettä, joten töitä mamalla riittää. Tina on hieman kaoottinen, mutta ainakaan kotona ei käy aika tylsäksi.
Ricky The Hostpapa
Isä on aina töissä. Vie aamulla toisen tytöistä työmatkalla kouluun kahdeksaksi ja palaa kotiin illalla klo 20-22. Ricky on kuitenkin oikein ystävällinen, eipä mulla mitään muuta sanottavaa ole.
Lulu
8-vuotias tokaluokkalainen, joka syö mielellään karkkia välipalaksi ja on tällä hetkellä hulluna UNO-korttipeliin. Rakastaa eläimiä ja saakin keväällä synttärilahjaksi koiran (jota minä luultavasti sit hoidan, kun Lulu kyllästyy lenkkeilemään). Lulu harrastaa tennistä ja ratsastusta, kertoilee välillä pieniä epätosia tarinoita ja askartelu on kova juttu. Samoin barbie-talo.
Sophia
Melkein 2-vuotias päivänsäde, joka rakastaa kirjoja, koiria ja maksamakkaraa. Oppii uusia sanoja joka päivä ja osaa jo pukea itse. Nukkuu päiväunet kiltisti, muttei halua mennä iltaisin nukkumaan. Käy kolme kertaa viikossa päiväkodissa leikkimässä muiden ikäistensä kanssa. Lempparilelu on Hotte-hevonen.
Tina The Hostmama
Äiti puhuu paljon. Ja kun mä sanon paljon, tarkotan, että se puhuu koko ajan. Tina on juuri (marraskuun lopussa) avaamassa omaa sisutusliikettä, joten töitä mamalla riittää. Tina on hieman kaoottinen, mutta ainakaan kotona ei käy aika tylsäksi.
Ricky The Hostpapa
Isä on aina töissä. Vie aamulla toisen tytöistä työmatkalla kouluun kahdeksaksi ja palaa kotiin illalla klo 20-22. Ricky on kuitenkin oikein ystävällinen, eipä mulla mitään muuta sanottavaa ole.
Lulu
8-vuotias tokaluokkalainen, joka syö mielellään karkkia välipalaksi ja on tällä hetkellä hulluna UNO-korttipeliin. Rakastaa eläimiä ja saakin keväällä synttärilahjaksi koiran (jota minä luultavasti sit hoidan, kun Lulu kyllästyy lenkkeilemään). Lulu harrastaa tennistä ja ratsastusta, kertoilee välillä pieniä epätosia tarinoita ja askartelu on kova juttu. Samoin barbie-talo.
Sophia
Melkein 2-vuotias päivänsäde, joka rakastaa kirjoja, koiria ja maksamakkaraa. Oppii uusia sanoja joka päivä ja osaa jo pukea itse. Nukkuu päiväunet kiltisti, muttei halua mennä iltaisin nukkumaan. Käy kolme kertaa viikossa päiväkodissa leikkimässä muiden ikäistensä kanssa. Lempparilelu on Hotte-hevonen.
Ylimääräisiä tunteja
Miten te määrittelette työajat? Mikä lasketaan työskentelemiseksi ja mikä on vapaa-aikaa?
Näitä kysymyksiä on tullut pyöriteltyä mielessä tällä viikolla. Perheessä asuvana lastenhoitajana huomaa, että työ- ja vapaa-ajan raja on yllättävän vaikea asettaa. Tavallisena babysitterinä työ alkoi ovesta sisään tultua ja loppui kotiin lähtiessä. Sai palkkaa joka tunnilta, vaikka istuisikin vain sohvalla katsomassa telkkaria lasten nukkuessa.
Tässä postauksessa laskettuihin tuntimääriin ei sisälly esimerkiksi se, että lapsi nukkuu päiväunia ja minä istun tietokoneella. Myöskään perheelle kokkaaminen, yhdessä syöminen, keittiön siivoaminen ruokailun jälkeen, oman huoneeni siivoaminen tai omien pyykkieni peseminen eivät sisälly työtunteihin.
Mä en välitä parista tunnista. Olemme sopineet 25-30 tuntia viikossa, eli esimerkiksi 32 tuntia on mun mielestä ihan ok. Noista muutamasta tunnista pystyn ajattelemaan, että kyllä ne tunnit ehtii vuoden aikana tasoittua.
Tälle viikolle sain viikkosuunnitelman, jonka mukaan tunteja tulee yhteensä 36. Nyt on keskiviikko (aamupäivä, kello on vasta 11:20!) ja mä oon tehnyt tällä viikolla jo 18 tuntia. Nämä tunnit ovat kertyneet salakavalasti, periaatteessa siihen tyyliin, että oon työskennellyt joka päivä kauemmin. Vaikka tuo meidän viikkosuunnitelma pitäisi koko loppuviikon tarkasti paikkaansa, (jota en usko!) tulisi mulle tältä viikolta yhteensä 42 tuntia tehdyksi.
Jos joka viikko menee näin, milloin nuo tunnit ehtivät tasoittua? Kannattaisiko heti alusta alkaen vaatia sovittujen työmäärien noudattamista? Vai pitäisikö vielä katsoa, mihin suuntaan tilanne tästä kehittyy?
En haluaisi nipottaa näistä työajoista, mutta väkisin miettii, olisiko sittenkin kannattanut asua kotona ja tehdä lastenhoitajakeikkaa. Vähemmällä työmäärällä enemmän rahaa. No, kunhan saan taas yhden halin pieneltä prinsessalta, niin unohdan nämä työajat ja rahahuolet!
Näitä kysymyksiä on tullut pyöriteltyä mielessä tällä viikolla. Perheessä asuvana lastenhoitajana huomaa, että työ- ja vapaa-ajan raja on yllättävän vaikea asettaa. Tavallisena babysitterinä työ alkoi ovesta sisään tultua ja loppui kotiin lähtiessä. Sai palkkaa joka tunnilta, vaikka istuisikin vain sohvalla katsomassa telkkaria lasten nukkuessa.
Tässä postauksessa laskettuihin tuntimääriin ei sisälly esimerkiksi se, että lapsi nukkuu päiväunia ja minä istun tietokoneella. Myöskään perheelle kokkaaminen, yhdessä syöminen, keittiön siivoaminen ruokailun jälkeen, oman huoneeni siivoaminen tai omien pyykkieni peseminen eivät sisälly työtunteihin.
Mä en välitä parista tunnista. Olemme sopineet 25-30 tuntia viikossa, eli esimerkiksi 32 tuntia on mun mielestä ihan ok. Noista muutamasta tunnista pystyn ajattelemaan, että kyllä ne tunnit ehtii vuoden aikana tasoittua.
Tälle viikolle sain viikkosuunnitelman, jonka mukaan tunteja tulee yhteensä 36. Nyt on keskiviikko (aamupäivä, kello on vasta 11:20!) ja mä oon tehnyt tällä viikolla jo 18 tuntia. Nämä tunnit ovat kertyneet salakavalasti, periaatteessa siihen tyyliin, että oon työskennellyt joka päivä kauemmin. Vaikka tuo meidän viikkosuunnitelma pitäisi koko loppuviikon tarkasti paikkaansa, (jota en usko!) tulisi mulle tältä viikolta yhteensä 42 tuntia tehdyksi.
Jos joka viikko menee näin, milloin nuo tunnit ehtivät tasoittua? Kannattaisiko heti alusta alkaen vaatia sovittujen työmäärien noudattamista? Vai pitäisikö vielä katsoa, mihin suuntaan tilanne tästä kehittyy?
En haluaisi nipottaa näistä työajoista, mutta väkisin miettii, olisiko sittenkin kannattanut asua kotona ja tehdä lastenhoitajakeikkaa. Vähemmällä työmäärällä enemmän rahaa. No, kunhan saan taas yhden halin pieneltä prinsessalta, niin unohdan nämä työajat ja rahahuolet!
tiistai 16. lokakuuta 2012
No hei taas ja anteeksi laiskuuteni
Oon koko ajan liian kiireinen päivittämään blogia. Eilenkin oli aivan kamalasti tekemistä, kun esimerkiksi kävin shoppailemassa ja katsoin melkein kaksi tuntia telkkaria. Heh! Eli oon oikeasti vain laiska kirjoittamaan päivittäin.
Mä oon asunut täällä viikon, juhuu! Ja tykkään edelleen olla täällä, vielä on paljon uutta, mutta osaan jo oma-aloitteisesti tehdä kotitöitä ja laittaa lapsille välipalaa yms. ilman, että host äidin tarvitsee kertoa, mitä tehdä seuraavaksi.
Työpäivät tuntuvat menevän tosi nopeasti ohi! Tänään siivoilin noin kaksi tuntia aamulla ja illalla oon lastenvahtina kolmisen tuntia. Noita 8 tunnin päiviä ei ole enempää ollut, mutta joka päivä tulee kyllä kuusi tuntia kokoon. Eli host äidiltä saamani suunnitelma ei aivan pidä paikkaansa. Eipä tuo mua haittaa, kun aika tosiaan menee nopeasti.
Mä oon asunut täällä viikon, juhuu! Ja tykkään edelleen olla täällä, vielä on paljon uutta, mutta osaan jo oma-aloitteisesti tehdä kotitöitä ja laittaa lapsille välipalaa yms. ilman, että host äidin tarvitsee kertoa, mitä tehdä seuraavaksi.
Työpäivät tuntuvat menevän tosi nopeasti ohi! Tänään siivoilin noin kaksi tuntia aamulla ja illalla oon lastenvahtina kolmisen tuntia. Noita 8 tunnin päiviä ei ole enempää ollut, mutta joka päivä tulee kyllä kuusi tuntia kokoon. Eli host äidiltä saamani suunnitelma ei aivan pidä paikkaansa. Eipä tuo mua haittaa, kun aika tosiaan menee nopeasti.
tiistai 9. lokakuuta 2012
Ensimmäinen täysi työpäivä
Tänään oli mun eka varsinainen työpäivä, joka oli noin 8 tunnin pituinen. Tällä ja ensi viikolla on koululaisilla syysloma, joten vanhempi tyttö on kotona ja päivät ovat sen vuoksi vähän erilaisia kuin normaalit arkipäivät.
Enpä oikein osaa nyt kertoa mitään erikoista tästä päivästä. Perheen lasten- ja kodinhoitaja (käy 2 krt/vko) oli täällä ja ohjeisti mua koko päivän. Eli siis näytti kaiken, mitä täytyy päivittäin tehdä, mihin tavarat kuuluu, miten keittiö kuuluu siivota, jne. Ihan hyödyllistähän toi oli, vaikka osa noista jutuista oli myös tosi itsestäänselvyyksiä. Mutta esimerkiksi vaatteiden viikkauksessa tuntuu joka perheellä olevan oma järjestelmänsä, niin se oli kiva käydä läpi.
Nyt mua väsyttää sen verran, että meen nukkumaan. Öitä!
Enpä oikein osaa nyt kertoa mitään erikoista tästä päivästä. Perheen lasten- ja kodinhoitaja (käy 2 krt/vko) oli täällä ja ohjeisti mua koko päivän. Eli siis näytti kaiken, mitä täytyy päivittäin tehdä, mihin tavarat kuuluu, miten keittiö kuuluu siivota, jne. Ihan hyödyllistähän toi oli, vaikka osa noista jutuista oli myös tosi itsestäänselvyyksiä. Mutta esimerkiksi vaatteiden viikkauksessa tuntuu joka perheellä olevan oma järjestelmänsä, niin se oli kiva käydä läpi.
Nyt mua väsyttää sen verran, että meen nukkumaan. Öitä!
sunnuntai 7. lokakuuta 2012
Huomenna muutto!
Hupsis, en kertonutkaan teille mun maanantaista. Eipä siitä paljoa ole kerrottavaa. Leikin lasten kanssa ja pesin lopuksi vielä pyykkiä.
Huomenna mä muutan. Hurjaa! En ole edes pakannut kaikkea... Onneksi huomenna on kuitenkin aikaa, kun lähden vasta iltapäivällä. Otan mun isoimman matkalaukun ja ehkä vielä olkalaukun. Pääsen kyllä sitten hakemaan lisää tavaroita, jos tarvitsee.
Seuraava päivitys tulee sitten uudesta kodista!
Huomenna mä muutan. Hurjaa! En ole edes pakannut kaikkea... Onneksi huomenna on kuitenkin aikaa, kun lähden vasta iltapäivällä. Otan mun isoimman matkalaukun ja ehkä vielä olkalaukun. Pääsen kyllä sitten hakemaan lisää tavaroita, jos tarvitsee.
Seuraava päivitys tulee sitten uudesta kodista!
maanantai 1. lokakuuta 2012
Kaksi edellistä viikkoa
Onpas mulla ollut tekemistä koko ajan! En ole edes kunnolla koneelle ehtinyt.
Kahtena edellisenä lauantaina oon taas käynyt babysittaamassa tuolla perheessä. Oon tykännyt edelleen tosi paljon. Ne lapset on niin ihania! Viime lauantaina tein vähän muutakin kuin lastenhoitoa, eli laitoin ruokaa, siivosin keittiön ruokailun jälkeen, silitin ja viikkasin vaatteita.
Mun mielestä on edelleen kiva, että saan tutustua perheeseen ja kotiin paremmin jo ennen muuttoa. Lapset onkin nyt jo tullut tutuiksi ja vanhemmat tietty kans. Keittiössäkin tiedän nyt lauantain jälkeen, mistä kaikki löytyy. Muutto on jo ensi viikolla, hui! Aika menee nopeasti.
Mulla on edelleen hyvä fiilis tästä perheestä ja nyt tuntuu, että tämä live in-nannyn työ on mulle just sopiva täksi vuodeksi. Oon myös suunnitellut, mitä tämän vuoden jälkeen tapahtuu, mutta kerron niistä suunnitelmista joskus myöhemmin.
Menen muuten tänään illalla hoitamaan noita tyttöjä ja samalla sovin vielä vanhempien kanssa tarkemmin muuttopäivästä jne. Kirjoittelen teille huomenna lisää, miten meni!
Kahtena edellisenä lauantaina oon taas käynyt babysittaamassa tuolla perheessä. Oon tykännyt edelleen tosi paljon. Ne lapset on niin ihania! Viime lauantaina tein vähän muutakin kuin lastenhoitoa, eli laitoin ruokaa, siivosin keittiön ruokailun jälkeen, silitin ja viikkasin vaatteita.
Mun mielestä on edelleen kiva, että saan tutustua perheeseen ja kotiin paremmin jo ennen muuttoa. Lapset onkin nyt jo tullut tutuiksi ja vanhemmat tietty kans. Keittiössäkin tiedän nyt lauantain jälkeen, mistä kaikki löytyy. Muutto on jo ensi viikolla, hui! Aika menee nopeasti.
Mulla on edelleen hyvä fiilis tästä perheestä ja nyt tuntuu, että tämä live in-nannyn työ on mulle just sopiva täksi vuodeksi. Oon myös suunnitellut, mitä tämän vuoden jälkeen tapahtuu, mutta kerron niistä suunnitelmista joskus myöhemmin.
Menen muuten tänään illalla hoitamaan noita tyttöjä ja samalla sovin vielä vanhempien kanssa tarkemmin muuttopäivästä jne. Kirjoittelen teille huomenna lisää, miten meni!
maanantai 17. syyskuuta 2012
Kielen opiskelua: 5 vinkkiä!
Oon pohdiskellut tässä viikon ajan, miten oppisin parhaiten saksaa. Kielikursseille olisi pitänyt ilmoittautua jo aikoja sitten ja seuraava mahdollisuus aloittaa kurssi olisi vasta joulun jälkeen tammikuussa. Tietenkin maassa asuvana on helpompi oppia kieltä ilman kurssejakin ja kielitaitoni onkin tässä vuoden aikana parantunut huomattavasti. Jonkinlaista suunnitelmaa silti kaipailisin, koska tahdon oppia puhumaan todella sujuvasti ja varsinkin kielioppi ontuu vielä pahasti.
Listaan teille seuraavaksi oman suunnitelmani itsenäiseen kielen opiskeluun. Vinkkejä saa käyttää hyväksi! Mulle voi myös laittaa kommentoimalla omia niksejä, miten olette parantaneet kielitaitoa.
1. Tehtäväkirja
Ostan siis jonkun saksankielin oppikirjan, josta löytyy tehtäviä ja harjoituksia. Aion pyhittää joka viikko vähintään kolme tuntia harjoitusten tekemiselle, luultavasti tunnin kerrallaan. Vanhat lukion saksankirjat voisin kaivaa myös rahan säästämiseksi, koska niistä en varmaankaan ole tehnyt kaikkia tehtäviä.
2. Kirjat
Otan tavoitteeksi lukea joka kuukausi yhden kirjan saksaksi. Luen nytkin kirjoja saksankielellä jonkin verran, mutta useimmiten tulee kirjakaupassa valittua englanninkielisiä kirjoja, kun niitä on helpompi lukea. Tällä hetkellä mulla on luettavana Peter Templen romaani Shooting Star, joka on saksaksi.
3. Lehdet
Lehdistä oppii paljon uutta ja artikkeleita lukiessa kartuttaa sanavarastoa monista eri aiheista. Niinpä aion ostaa vähintään yhden kiinnostavan aikakausilehden kuukaudessa ja lukea sen läpi pikkuhiljaa.
4. Puhuminen
Kaverin kanssa kahville ja kommunikointi ainoastaan saksaksi! Mulla ongelmana on, että suurin osa kavereista ovat ulkomaalaisia, eivätkä he siis itsekään osaa älyttömän hyvin saksaa. Englanniksi on niin paljon helpompi jutella, että siihen se aina päätyy. Nyt sovin jonkun kaverin kanssa, että tavataan kerran viikossa kahvilassa ja jutellaan pelkästään saksaksi. Samalla pääsee itse rentoutumaan!
5. Radio
Tämä on mulle mieluisin oppimismuoto. =D Kuuntelen siis radiota samalla kuin pesen pyykkiä tai siivoan. Nykyään tulee harvemmin avattua radio, mutta jouluun saakka aion kuunnella vähintään kerran viikossa, juurikin kotiaskareiden lomassa.
Mitä mieltä olette näistä keinoista? Kehittyykö kielitaito vai pitäisikö tehdä vielä ahkerammin jotain?
Listaan teille seuraavaksi oman suunnitelmani itsenäiseen kielen opiskeluun. Vinkkejä saa käyttää hyväksi! Mulle voi myös laittaa kommentoimalla omia niksejä, miten olette parantaneet kielitaitoa.
1. Tehtäväkirja
Ostan siis jonkun saksankielin oppikirjan, josta löytyy tehtäviä ja harjoituksia. Aion pyhittää joka viikko vähintään kolme tuntia harjoitusten tekemiselle, luultavasti tunnin kerrallaan. Vanhat lukion saksankirjat voisin kaivaa myös rahan säästämiseksi, koska niistä en varmaankaan ole tehnyt kaikkia tehtäviä.
2. Kirjat
Otan tavoitteeksi lukea joka kuukausi yhden kirjan saksaksi. Luen nytkin kirjoja saksankielellä jonkin verran, mutta useimmiten tulee kirjakaupassa valittua englanninkielisiä kirjoja, kun niitä on helpompi lukea. Tällä hetkellä mulla on luettavana Peter Templen romaani Shooting Star, joka on saksaksi.
3. Lehdet
Lehdistä oppii paljon uutta ja artikkeleita lukiessa kartuttaa sanavarastoa monista eri aiheista. Niinpä aion ostaa vähintään yhden kiinnostavan aikakausilehden kuukaudessa ja lukea sen läpi pikkuhiljaa.
4. Puhuminen
Kaverin kanssa kahville ja kommunikointi ainoastaan saksaksi! Mulla ongelmana on, että suurin osa kavereista ovat ulkomaalaisia, eivätkä he siis itsekään osaa älyttömän hyvin saksaa. Englanniksi on niin paljon helpompi jutella, että siihen se aina päätyy. Nyt sovin jonkun kaverin kanssa, että tavataan kerran viikossa kahvilassa ja jutellaan pelkästään saksaksi. Samalla pääsee itse rentoutumaan!
5. Radio
Tämä on mulle mieluisin oppimismuoto. =D Kuuntelen siis radiota samalla kuin pesen pyykkiä tai siivoan. Nykyään tulee harvemmin avattua radio, mutta jouluun saakka aion kuunnella vähintään kerran viikossa, juurikin kotiaskareiden lomassa.
Mitä mieltä olette näistä keinoista? Kehittyykö kielitaito vai pitäisikö tehdä vielä ahkerammin jotain?
sunnuntai 16. syyskuuta 2012
Lukujärjestys vai työajat?
Miksikäs tätä suunnitelmaa kutsuisi? Lukujärjestys vaikuttaa sopivalta sanalta kuvailemaan,kun tämä on tällainen viikkosuunnitelma, mutta oikeastihan kyseessä ovat mun tulevat työajat ja -tehtävät. Listassa tosiaan tuo "kotitöitä" tarkoittaa juuri siivousta, pyykkäystä, tavaroiden järjestelyä, jne.
Maanantai:
Klo 9:00-13:00 Kotitöitä
Klo 14:00-18:00 välillä kaksi tuntia lastenhoitoa tarvittaessa
Tiistai:
Klo 9:00-13:00 Kotitöitä ja nuorin lapsi kotona eli lastenhoitoa samalla
Klo 15:00-17:00 Lasten kanssa leikkiminen
Keskiviikko:
Klo 12:30 tai 14:00 alkaen lastenhoitoa
Torstai:
Klo 9:00-12:00 Kotitöitä ja nuorin lapsi kotona eli lastenhoitoa samalla
Klo 18:00-19:30 Lastenhoitoa
Perjantai:
Klo 12:30-16:00 Lasten kanssa leikkiminen
Lauantai:
Klo 10:00-13:00 Lastenhoitoa ja kotitöitä
Ihan kivalta tuo minusta vaikuttaa. Aika tollasta rentoa. Mun mielestä on mukava, että perheen äiti kirjoitti mulle tuollaisen listan työajoista. Toki niissä varmasti joustetaan puolin ja toisin, eli joka viikko tuskin tulee aivan tuolta näyttämään. Voin sitten pari viikkoa tuota suunnitelmaa noudatettua kertoa, miten ne päivät oikeasti menee. Tämähän kun on se perheen äidin versio ja kokemuksesta tiedän, että 30 tuntia ylittyy helposti, kun joka päivä tekee vain puolikin tuntia ylimääräistä. En tosiaankaan valita, koska tohon suunnitelmaan mahtuu vaikka kaksikin tuntia ylimääräistä per päivä! Olin hieman yllättynyt noin vähästä tuntimäärästä, koska aikaisemmassa hostperheessäni tein töitä yli 40 h/vko. Enkä silloinkaan valittanut. Ihan iloinen oon kuitenkin, jos toi "lukujärjestys" pitää paikkaansa sitten 8.10. alkaen. Hitsi, mä oon jo innoissani! Haluaisin jo aloittaa!
Maanantai:
Klo 9:00-13:00 Kotitöitä
Klo 14:00-18:00 välillä kaksi tuntia lastenhoitoa tarvittaessa
Tiistai:
Klo 9:00-13:00 Kotitöitä ja nuorin lapsi kotona eli lastenhoitoa samalla
Klo 15:00-17:00 Lasten kanssa leikkiminen
Keskiviikko:
Klo 12:30 tai 14:00 alkaen lastenhoitoa
Torstai:
Klo 9:00-12:00 Kotitöitä ja nuorin lapsi kotona eli lastenhoitoa samalla
Klo 18:00-19:30 Lastenhoitoa
Perjantai:
Klo 12:30-16:00 Lasten kanssa leikkiminen
Lauantai:
Klo 10:00-13:00 Lastenhoitoa ja kotitöitä
Ihan kivalta tuo minusta vaikuttaa. Aika tollasta rentoa. Mun mielestä on mukava, että perheen äiti kirjoitti mulle tuollaisen listan työajoista. Toki niissä varmasti joustetaan puolin ja toisin, eli joka viikko tuskin tulee aivan tuolta näyttämään. Voin sitten pari viikkoa tuota suunnitelmaa noudatettua kertoa, miten ne päivät oikeasti menee. Tämähän kun on se perheen äidin versio ja kokemuksesta tiedän, että 30 tuntia ylittyy helposti, kun joka päivä tekee vain puolikin tuntia ylimääräistä. En tosiaankaan valita, koska tohon suunnitelmaan mahtuu vaikka kaksikin tuntia ylimääräistä per päivä! Olin hieman yllättynyt noin vähästä tuntimäärästä, koska aikaisemmassa hostperheessäni tein töitä yli 40 h/vko. Enkä silloinkaan valittanut. Ihan iloinen oon kuitenkin, jos toi "lukujärjestys" pitää paikkaansa sitten 8.10. alkaen. Hitsi, mä oon jo innoissani! Haluaisin jo aloittaa!
Lauantai
Eilinen oli kiva päivä, vaikka aamuinen matkustus perheen luokse oli hieman... No, jännittävää. S3-juna ei kulkenut, jonka tietenkin sain tietää vasta asemalla. Junan tilalle oli järjestetty bussikuljetus päärautatieasemalle, mutta sillä mä olisin myöhästynyt vähintään tunnin sovitusta tapaamisajasta. Niinpä kävelin läheiselle rautatieasemalle, jolla kaukojunat pysähtyvät. Huomasin ilokseni, että jos hyppään seuraavaan päärautatieasemalla pysähtyvään junaan, minulle jää 6 minuuttia aikaa vaihtaa S21-junaan. No, siellä laiturilla odotellessani tuli kuulutus: juna 5 minuuttia myöhässä. Meinasin jo soittaa perheelle, että sori vaan, mutta myöhästyn vähintään 20 minuuttia sovitusta ajasta. Päätin kuitenkin soittaa vasta päärautatieasemalta, kunhan tiedän tarkasti, mihin junaan ehdin.
Juna pysähtyi päärauttiksella, mä juoksin koko matkan toiselle laiturille ja tadaa, S21 oli juuri sulkemassa ovia. Ehdin vielä rynnistää sisään ovenraosta! =D Ilmeisesti minuutti on tarpeeksi aikaa vaihtaa junaa.
Leikkitreffit sujuivat oikein loistavasti. Pienimmällä oli hieman nuha, mutta hän leikki silti ihan iloisesti minun ja vanhemman lapsen kanssa. Piirrettiin, leikittiin barbietalolla, taisteltiin tyynysodassa, katseltiin tarroja ja juteltiin. Olin puolisen tuntia yksin lasten kanssa (vanhemmat eivät ollenkaan kotona) ja sekin meni hienosti. Vanhempi lapsi ihmetteli mulle ääneen, ettei nuorempaa alkanut pelottaa. Kuulemma pikkusisko on todella arka lastenhoitajien kanssa, mutta mua ei vierastanut ollenkaan eikä alkanut ikävöimään äitiä. Mulle tuli hyvä fiilis tuosta.
Tapasin myös lasten isoisän. Mukava mies, kertoi mulle, että on käynyt Suomessa lomalla ja kyseli kaikenlaista. Menen viimeistään ensi lauantaina uudestaan leikkimään lasten kanssa. Perheen äiti sanoi, että voisin tulla myös joku arkipäivä pariksi tunniksi. Mulla on nyt sellanen varma olo tästä perheestä, kun saan tutustua heihin etukäteen pikkuisen. Enää ei jännitä!
Kirjoittelen joku päivä viikolla enemmän, mitä sovin perheen kanssa tulevasta, työajoista ja -tehtävistä. Nauttikaa sunnuntaista! Täällä on ainakin todella kaunis sää. Aurinko paistaa, vaikka tuuli onkin hieman viileä.
Terveisin,
Miss Nanny
Juna pysähtyi päärauttiksella, mä juoksin koko matkan toiselle laiturille ja tadaa, S21 oli juuri sulkemassa ovia. Ehdin vielä rynnistää sisään ovenraosta! =D Ilmeisesti minuutti on tarpeeksi aikaa vaihtaa junaa.
Leikkitreffit sujuivat oikein loistavasti. Pienimmällä oli hieman nuha, mutta hän leikki silti ihan iloisesti minun ja vanhemman lapsen kanssa. Piirrettiin, leikittiin barbietalolla, taisteltiin tyynysodassa, katseltiin tarroja ja juteltiin. Olin puolisen tuntia yksin lasten kanssa (vanhemmat eivät ollenkaan kotona) ja sekin meni hienosti. Vanhempi lapsi ihmetteli mulle ääneen, ettei nuorempaa alkanut pelottaa. Kuulemma pikkusisko on todella arka lastenhoitajien kanssa, mutta mua ei vierastanut ollenkaan eikä alkanut ikävöimään äitiä. Mulle tuli hyvä fiilis tuosta.
Tapasin myös lasten isoisän. Mukava mies, kertoi mulle, että on käynyt Suomessa lomalla ja kyseli kaikenlaista. Menen viimeistään ensi lauantaina uudestaan leikkimään lasten kanssa. Perheen äiti sanoi, että voisin tulla myös joku arkipäivä pariksi tunniksi. Mulla on nyt sellanen varma olo tästä perheestä, kun saan tutustua heihin etukäteen pikkuisen. Enää ei jännitä!
Kirjoittelen joku päivä viikolla enemmän, mitä sovin perheen kanssa tulevasta, työajoista ja -tehtävistä. Nauttikaa sunnuntaista! Täällä on ainakin todella kaunis sää. Aurinko paistaa, vaikka tuuli onkin hieman viileä.
Terveisin,
Miss Nanny
keskiviikko 12. syyskuuta 2012
Leikkitreffit sovittu ja kiinnostuneita perheitä ilmestyy koko ajan lisää!
Sovin leikkitreffit lauantaille tuon tulevan hostperheeni kanssa, jotta tutustun tyttöihin paremmin. Samalla allekirjoitamme sitten työsopimuksen. Jes, tää tuntuu varmalta! =)
Olen saanut kiinnostuneita viestejä myös muilta perheiltä. Siellä on ihan kivojakin joukossa, mitä nyt tuollaisista sähköposteista voi arvailla. Osa mun vakkari lastenhoitoperheistä (en keksi mitään oikeaa sanaa!) on harmitellut, etten pääse enää ensi kuusta eteenpäin hoitamaan ja jotkut on kysynyt ihan suoraan, ettenkö haluaisi heille tulla nannyksi. Oon vastaillut kieltävästi, koska pidän tuosta jo löytämästäni perheestä ja olen heille jo luvannut.
Yhden perheen kanssa sovin, että voin mahdollisuuksien mukaan (eli jos mulla on aikaa) käydä silloin tällöin päästämässä heidän aupairinsa vapaalle esimerkiksi illalla tai viikonloppuna. Niiden kaksoset on älyttömän suloiset!
Päivittelen luultavasti lauantaina tai sunnuntaina lisää, kunhan olen selvinnyt leikkitreffeiltä kotiin. Toivottavasti kaikki menee hyvin! Jännittää pikkasen.
Olen saanut kiinnostuneita viestejä myös muilta perheiltä. Siellä on ihan kivojakin joukossa, mitä nyt tuollaisista sähköposteista voi arvailla. Osa mun vakkari lastenhoitoperheistä (en keksi mitään oikeaa sanaa!) on harmitellut, etten pääse enää ensi kuusta eteenpäin hoitamaan ja jotkut on kysynyt ihan suoraan, ettenkö haluaisi heille tulla nannyksi. Oon vastaillut kieltävästi, koska pidän tuosta jo löytämästäni perheestä ja olen heille jo luvannut.
Yhden perheen kanssa sovin, että voin mahdollisuuksien mukaan (eli jos mulla on aikaa) käydä silloin tällöin päästämässä heidän aupairinsa vapaalle esimerkiksi illalla tai viikonloppuna. Niiden kaksoset on älyttömän suloiset!
Päivittelen luultavasti lauantaina tai sunnuntaina lisää, kunhan olen selvinnyt leikkitreffeiltä kotiin. Toivottavasti kaikki menee hyvin! Jännittää pikkasen.
maanantai 10. syyskuuta 2012
Hiljaisuutta ja suunnitelmien muutos!
Anteeksi hiljaisuus. Lupaan kirjoittaa tästä lähtien enemmän, useammin ja ilman tällaisia selittämättömiä taukoja.
Perhe, josta kerroin aikasemmin ja johon olin menossa, ei otakaan lastenhoitajaa. Syynkin sain kuulla, mutta en halua sitä täällä sen enempää ruotia. Sen verran voin kertoa, ettei asia johtunut minusta.
Nyt olenkin viettänyt aikani uuden perheen etsimiseen. Ja sopiva perhe on löytynyt! He asuvat mukavalla ja rauhallisella alueella Reinbekissa (Hampurin kaupunginosa) isossa omakotitalossa. Perheessä on kaksi lasta, 2- ja 7-vuotiaat tytöt. Keksin heille vielä sopivat salanimet, että on helpompi kirjoittaa. Tällä hetkellä ei tule hyviä nimiä mieleen. =D Aloitan perheessä 8. lokakuuta, mutta käyn luultavasti sitä ennen vielä pari kertaa hoitamassa lapsia, että ollaan sitten tuttuja.
Oon innoissani, koska perhe vaikuttaa todella ihanalta. Harmittaa, etten päässyt vielä aloittamaan vaan taas täytyy odotella. Mutta no, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Terveisin,
Miss Nanny
Perhe, josta kerroin aikasemmin ja johon olin menossa, ei otakaan lastenhoitajaa. Syynkin sain kuulla, mutta en halua sitä täällä sen enempää ruotia. Sen verran voin kertoa, ettei asia johtunut minusta.
Nyt olenkin viettänyt aikani uuden perheen etsimiseen. Ja sopiva perhe on löytynyt! He asuvat mukavalla ja rauhallisella alueella Reinbekissa (Hampurin kaupunginosa) isossa omakotitalossa. Perheessä on kaksi lasta, 2- ja 7-vuotiaat tytöt. Keksin heille vielä sopivat salanimet, että on helpompi kirjoittaa. Tällä hetkellä ei tule hyviä nimiä mieleen. =D Aloitan perheessä 8. lokakuuta, mutta käyn luultavasti sitä ennen vielä pari kertaa hoitamassa lapsia, että ollaan sitten tuttuja.
Oon innoissani, koska perhe vaikuttaa todella ihanalta. Harmittaa, etten päässyt vielä aloittamaan vaan taas täytyy odotella. Mutta no, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Terveisin,
Miss Nanny
maanantai 20. elokuuta 2012
Viimeinen vapaa maanantai?
Yritin soittaa eilen sille äidille, mutta eipä vastannut. Luultavasti siis sovimme, että mun pitää soittaa maanantaina. Tai sitten siellä oli vain kova kiire.
Tajusin juuri, että tänään saattaa olla mun viimeinen vapaa maanantai. Hurjaa! Aamukahvit on jo pian valmiina pannussa, taidan juoda ne terassilla. Hampurissa on taas lämmin ja aurinkoinen sää. Eilen oli illalla hieman ukkosta, jonka arvasinkin jo päivällä, kun ilma oli niin painostava.
Pitäisikö mun nauttia tästä maanantaista jotenkin erityisesti? Juhlistaa tätä vapaapäivää? Ehkä mä menen shoppailemaan!
Tajusin juuri, että tänään saattaa olla mun viimeinen vapaa maanantai. Hurjaa! Aamukahvit on jo pian valmiina pannussa, taidan juoda ne terassilla. Hampurissa on taas lämmin ja aurinkoinen sää. Eilen oli illalla hieman ukkosta, jonka arvasinkin jo päivällä, kun ilma oli niin painostava.
Pitäisikö mun nauttia tästä maanantaista jotenkin erityisesti? Juhlistaa tätä vapaapäivää? Ehkä mä menen shoppailemaan!
sunnuntai 19. elokuuta 2012
Iltapäivä puutarhassa
Kävin eilen ns. hostperheeni luona kylässä. Sää oli mainio, aurinko paistoi täyttä häkää, mutta koko ajan kävi kuitenkin pieni tuulenviri. Matka tuon perheen luokse ei ole vaikea. Ensin hyppään bussiin, bussista junaan, jolla ajan joko päärautatieasemalle tai Jungfernstiegille, ja siellä vaihdan toiseen junaan matkatakseni muutaman asemanvälin Klostersternille. Ja sitten olenkin jo perillä! Asemalta kävelen perheen asunnolle noin 5-10 minuuttia, kokonaisuudessaan matka kestää noin 45 minuuttia.
Soitin ovikelloa alhaalla, kipusin rappuset ylös ja lapset olivatkin minua jo rappukäytävässä vastassa. Lasten äitikin tuli siihen ja pyysi minua viemään lapset ulos takapihalle, kun nuorimmainen vihdoin ja viimein nukkuu. Nappasin lapset mukaani ja leikimme yhdessä puutarhassa. Pelasimme sulkapalloa, pöytätennistä ja jalkapalloa. Pihalla on myös iso trampoliini, jolla lapset tykkäävät hyppiä. Tuli siinä välillä selviteltyä sisarusten riitojakin, mutta muuten riehuimme ihan hyvässä yhteisymmärryksessä.
Parin tunnin päästä nuorinkin oli herännyt ja koko perhe tuli luoksemme ulos. Perhe halusi grillata ja kutsuivat minut myös mukaan. Vähän ajan päästä selvisi, ettei perheen äiti ole koskaan elämässään grillannut! Ja tämä tottakai tuli ilmi vasta, kun perheen isä oli häipynyt yläkertaan hakemaan jotain ja äiti halusi kääntää ruokia grillillä. Nauroimme ja yritimme käännellä pihvejä haarukalla, kun grillipihdit olivat unohtuneet yläkertaan asuntoon. Jos olette koskaan yrittäneet kääntää pihviä kuumalla grillillä pelkästään haarukan avulla, tiedätte varmasti, kuinka vaikeaa se on. No, selvisimme lopuksi ihan hyvin ja kaikki ruoka tuli syödyksi.
Syömisen jälkeen pelasin vielä sulkapalloa lasten kanssa, kunnes perheen äiti tuli sanomaan, että voin lähteä kotiin. Meidän oli oikeasti tarkoitus puhua palkkauksesta ja työsopimuksesta eilen, mutta äiti pyysi minua soittamaan tänään tai huomenna (tää on tosi noloa, mut en muista, kumpana päivänä se käski mun soittaa!!), niin puhutaan sitten noista ja siitä, mitä haluan huoneeseeni. Mainitsi vielä, että voisin tulla tiistaina käymään ja hän näyttäisi minulle sitten kaikki päivän tehtävät yms., jotta pääsen aloittamaan heti ensi viikolla. Eli työ on melkein virallisesti minun! Haluan odottaa vielä työsopimuksen allekirjoittamiseen saakka ennen kuin alan järjestämään juhlia uuden työpaikan johdosta. =D
Tällaista kuuluu siis mun viikonloppuun. Jos teillä on jotain vinkkejä tai toivomuksia, millaisista aiheista haluaisitte mun kirjoittavan, kommentoikaa ja kertokaa rohkeasti.
Aurinkoisin sunnuntaiterveisin,
Miss Nanny
Soitin ovikelloa alhaalla, kipusin rappuset ylös ja lapset olivatkin minua jo rappukäytävässä vastassa. Lasten äitikin tuli siihen ja pyysi minua viemään lapset ulos takapihalle, kun nuorimmainen vihdoin ja viimein nukkuu. Nappasin lapset mukaani ja leikimme yhdessä puutarhassa. Pelasimme sulkapalloa, pöytätennistä ja jalkapalloa. Pihalla on myös iso trampoliini, jolla lapset tykkäävät hyppiä. Tuli siinä välillä selviteltyä sisarusten riitojakin, mutta muuten riehuimme ihan hyvässä yhteisymmärryksessä.
Parin tunnin päästä nuorinkin oli herännyt ja koko perhe tuli luoksemme ulos. Perhe halusi grillata ja kutsuivat minut myös mukaan. Vähän ajan päästä selvisi, ettei perheen äiti ole koskaan elämässään grillannut! Ja tämä tottakai tuli ilmi vasta, kun perheen isä oli häipynyt yläkertaan hakemaan jotain ja äiti halusi kääntää ruokia grillillä. Nauroimme ja yritimme käännellä pihvejä haarukalla, kun grillipihdit olivat unohtuneet yläkertaan asuntoon. Jos olette koskaan yrittäneet kääntää pihviä kuumalla grillillä pelkästään haarukan avulla, tiedätte varmasti, kuinka vaikeaa se on. No, selvisimme lopuksi ihan hyvin ja kaikki ruoka tuli syödyksi.
Syömisen jälkeen pelasin vielä sulkapalloa lasten kanssa, kunnes perheen äiti tuli sanomaan, että voin lähteä kotiin. Meidän oli oikeasti tarkoitus puhua palkkauksesta ja työsopimuksesta eilen, mutta äiti pyysi minua soittamaan tänään tai huomenna (tää on tosi noloa, mut en muista, kumpana päivänä se käski mun soittaa!!), niin puhutaan sitten noista ja siitä, mitä haluan huoneeseeni. Mainitsi vielä, että voisin tulla tiistaina käymään ja hän näyttäisi minulle sitten kaikki päivän tehtävät yms., jotta pääsen aloittamaan heti ensi viikolla. Eli työ on melkein virallisesti minun! Haluan odottaa vielä työsopimuksen allekirjoittamiseen saakka ennen kuin alan järjestämään juhlia uuden työpaikan johdosta. =D
Tällaista kuuluu siis mun viikonloppuun. Jos teillä on jotain vinkkejä tai toivomuksia, millaisista aiheista haluaisitte mun kirjoittavan, kommentoikaa ja kertokaa rohkeasti.
Aurinkoisin sunnuntaiterveisin,
Miss Nanny
lauantai 18. elokuuta 2012
Ensimmäinen päivitys
Hei kaikki,
jotka eksyvät tähän blogiin. Toivotan teidät lämpimästi tervetulleiksi lukemaan! Ensimmäisessä postauksessa (kyllä, se on juuri tämä) esittelen itseni lyhyesti ja kerron, millaisista aiheista aion tulevaisuudessa tähän blogiin kirjoittaa.
Olen 22-vuotias nuori nainen ja olen nyt asunut vuoden verran Hampurissa, Saksassa. Opiskelen ja siinä sivussa työskentelen lastenhoitajana. Tykkään lukea kirjoja, seuraan uutisia melkoisen tarkasti, pidän juhlimisesta kohtuudella ja matkustaminen kelpaa mulle aina. En tykkää kylmistä talvista, rasismista (tai muusta syrjinnästä), valehtelusta enkä hiphopista. Olen ollut Saksassa aikaisemminkin pidemmän aikaa, silloin tosin Au Pairina.
Loin tämän blogin, koska pidän kirjoittamisesta. Osaan kirjoittaa sujuvaa kirjakieltä suhteellisen virheettömästi, mutta netissä käytän usein puhekielisiä ilmauksia. Mä, sä etc. tulevat siis vilisemään teksteissä osaksi tarkoituksella! En ole vielä täysin varma, millaiseksi blog kehittyy. Varmuudella voin sanoa, että tämä tulee olemaan osittain päiväkirjamainen blogi mun elämästä lastenhoitajana.
Blogi tuli aiheelliseksi oikeastaan vasta tällä viikolla. Olen toiminut babysitterinä useammassa perheessä. Eräs tietty perhe on ollut mun lemppari. Suoraan sanoen vain sen takia, että he maksavat hyvää palkkaa lastenhoidosta. Mulla ei ole lempihoitolapsia, pidän kaiksita yhtä paljon ja siitä syystä raha on ratkaissut, mihin perheeseen menen mieluiten.
Tällä mun suosikki perheellä on kolme lasta, joista vanhimmat jo kouluikäisiä (2.lk ja 5lk.). Sain tällä viikolla puhelun perheen äidiltä: perheen pienin (1,5 v) on sairastunut leukemiaan. Äiti on päivät yksin lasten kanssa kotona isän käydessä töissä. Nyt he tarvitsevat jonkun aikuisen, joka auttaisi perheen arjen pyörittämisessä ja olisi paikalla siltä varalta, että äidin täytyy lähteä pienimmän kanssa sairaalaan. Näitä sairaalakäyntejä on luvassa monia! Niinpä he pyysivät minua, tuttua babysitteriä, muuttamaan heidän luokseen vähintään vuodeksi. Käyttööni on varattu oma makuuhuone ja kylpyhuone, lasten makuuhuoneiden välistä. Minusta tulee siis ihan oikea live-in-nanny! Ja tästä tulevasta vuodesta blogin on tarkoitus kertoa.
Ajatuksissani on myös muhinut pidemmän aikaa idea Hampuri-blogista, jossa esittelisin kaupunkia nuoren naisen kuvakulmasta - ei siis pelkästään niitä perinteisiä kirkkoja, joulumarkkinoita ja kaupungintaloja, vaan enemmän juuri nuoria kiinnostavia nähtävyyksiä ja tapahtumia. Koska blogini tapahtumat sijouttuvat Hampuriin, voisi olla ihan viisasta tehdä teille lukijoille pieni esittelykierros kaupunkiin.
Kiitos, jos jaksoit lukea tämän pitkän kirjoitukseen! Iloitsen kaikista lukijoista ja pyrin päivittämään uutta Nannyn seikkailuista mahdollisimman usein.
Terveisin,
Miss Nanny
jotka eksyvät tähän blogiin. Toivotan teidät lämpimästi tervetulleiksi lukemaan! Ensimmäisessä postauksessa (kyllä, se on juuri tämä) esittelen itseni lyhyesti ja kerron, millaisista aiheista aion tulevaisuudessa tähän blogiin kirjoittaa.
Olen 22-vuotias nuori nainen ja olen nyt asunut vuoden verran Hampurissa, Saksassa. Opiskelen ja siinä sivussa työskentelen lastenhoitajana. Tykkään lukea kirjoja, seuraan uutisia melkoisen tarkasti, pidän juhlimisesta kohtuudella ja matkustaminen kelpaa mulle aina. En tykkää kylmistä talvista, rasismista (tai muusta syrjinnästä), valehtelusta enkä hiphopista. Olen ollut Saksassa aikaisemminkin pidemmän aikaa, silloin tosin Au Pairina.
Loin tämän blogin, koska pidän kirjoittamisesta. Osaan kirjoittaa sujuvaa kirjakieltä suhteellisen virheettömästi, mutta netissä käytän usein puhekielisiä ilmauksia. Mä, sä etc. tulevat siis vilisemään teksteissä osaksi tarkoituksella! En ole vielä täysin varma, millaiseksi blog kehittyy. Varmuudella voin sanoa, että tämä tulee olemaan osittain päiväkirjamainen blogi mun elämästä lastenhoitajana.
Blogi tuli aiheelliseksi oikeastaan vasta tällä viikolla. Olen toiminut babysitterinä useammassa perheessä. Eräs tietty perhe on ollut mun lemppari. Suoraan sanoen vain sen takia, että he maksavat hyvää palkkaa lastenhoidosta. Mulla ei ole lempihoitolapsia, pidän kaiksita yhtä paljon ja siitä syystä raha on ratkaissut, mihin perheeseen menen mieluiten.
Tällä mun suosikki perheellä on kolme lasta, joista vanhimmat jo kouluikäisiä (2.lk ja 5lk.). Sain tällä viikolla puhelun perheen äidiltä: perheen pienin (1,5 v) on sairastunut leukemiaan. Äiti on päivät yksin lasten kanssa kotona isän käydessä töissä. Nyt he tarvitsevat jonkun aikuisen, joka auttaisi perheen arjen pyörittämisessä ja olisi paikalla siltä varalta, että äidin täytyy lähteä pienimmän kanssa sairaalaan. Näitä sairaalakäyntejä on luvassa monia! Niinpä he pyysivät minua, tuttua babysitteriä, muuttamaan heidän luokseen vähintään vuodeksi. Käyttööni on varattu oma makuuhuone ja kylpyhuone, lasten makuuhuoneiden välistä. Minusta tulee siis ihan oikea live-in-nanny! Ja tästä tulevasta vuodesta blogin on tarkoitus kertoa.
Ajatuksissani on myös muhinut pidemmän aikaa idea Hampuri-blogista, jossa esittelisin kaupunkia nuoren naisen kuvakulmasta - ei siis pelkästään niitä perinteisiä kirkkoja, joulumarkkinoita ja kaupungintaloja, vaan enemmän juuri nuoria kiinnostavia nähtävyyksiä ja tapahtumia. Koska blogini tapahtumat sijouttuvat Hampuriin, voisi olla ihan viisasta tehdä teille lukijoille pieni esittelykierros kaupunkiin.
Kiitos, jos jaksoit lukea tämän pitkän kirjoitukseen! Iloitsen kaikista lukijoista ja pyrin päivittämään uutta Nannyn seikkailuista mahdollisimman usein.
Terveisin,
Miss Nanny
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)