Kävin eilen ns. hostperheeni luona kylässä. Sää oli mainio, aurinko paistoi täyttä häkää, mutta koko ajan kävi kuitenkin pieni tuulenviri. Matka tuon perheen luokse ei ole vaikea. Ensin hyppään bussiin, bussista junaan, jolla ajan joko päärautatieasemalle tai Jungfernstiegille, ja siellä vaihdan toiseen junaan matkatakseni muutaman asemanvälin Klostersternille. Ja sitten olenkin jo perillä! Asemalta kävelen perheen asunnolle noin 5-10 minuuttia, kokonaisuudessaan matka kestää noin 45 minuuttia.
Soitin ovikelloa alhaalla, kipusin rappuset ylös ja lapset olivatkin minua jo rappukäytävässä vastassa. Lasten äitikin tuli siihen ja pyysi minua viemään lapset ulos takapihalle, kun nuorimmainen vihdoin ja viimein nukkuu. Nappasin lapset mukaani ja leikimme yhdessä puutarhassa. Pelasimme sulkapalloa, pöytätennistä ja jalkapalloa. Pihalla on myös iso trampoliini, jolla lapset tykkäävät hyppiä. Tuli siinä välillä selviteltyä sisarusten riitojakin, mutta muuten riehuimme ihan hyvässä yhteisymmärryksessä.
Parin tunnin päästä nuorinkin oli herännyt ja koko perhe tuli luoksemme ulos. Perhe halusi grillata ja kutsuivat minut myös mukaan. Vähän ajan päästä selvisi, ettei perheen äiti ole koskaan elämässään grillannut! Ja tämä tottakai tuli ilmi vasta, kun perheen isä oli häipynyt yläkertaan hakemaan jotain ja äiti halusi kääntää ruokia grillillä. Nauroimme ja yritimme käännellä pihvejä haarukalla, kun grillipihdit olivat unohtuneet yläkertaan asuntoon. Jos olette koskaan yrittäneet kääntää pihviä kuumalla grillillä pelkästään haarukan avulla, tiedätte varmasti, kuinka vaikeaa se on. No, selvisimme lopuksi ihan hyvin ja kaikki ruoka tuli syödyksi.
Syömisen jälkeen pelasin vielä sulkapalloa lasten kanssa, kunnes perheen äiti tuli sanomaan, että voin lähteä kotiin. Meidän oli oikeasti tarkoitus puhua palkkauksesta ja työsopimuksesta eilen, mutta äiti pyysi minua soittamaan tänään tai huomenna (tää on tosi noloa, mut en muista, kumpana päivänä se käski mun soittaa!!), niin puhutaan sitten noista ja siitä, mitä haluan huoneeseeni. Mainitsi vielä, että voisin tulla tiistaina käymään ja hän näyttäisi minulle sitten kaikki päivän tehtävät yms., jotta pääsen aloittamaan heti ensi viikolla. Eli työ on melkein virallisesti minun! Haluan odottaa vielä työsopimuksen allekirjoittamiseen saakka ennen kuin alan järjestämään juhlia uuden työpaikan johdosta. =D
Tällaista kuuluu siis mun viikonloppuun. Jos teillä on jotain vinkkejä tai toivomuksia, millaisista aiheista haluaisitte mun kirjoittavan, kommentoikaa ja kertokaa rohkeasti.
Aurinkoisin sunnuntaiterveisin,
Miss Nanny
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti