Oikeasti. Lupailen joka kerta, että postaan pian useammin. =D Ja silti vierähtää viikkoja, ennen kuin ehdin koneelle.
Mulla on paljon hyviä ideoita, mutta liian vähän aikaa. Nyt ei ole töitä hurjasti, viime viikolla tein 25 tuntia ja tämä viikko näyttää samanlaiselta. Mukavaa, kun on rauhallisempaa. MUTTA! Joulumarkkinat alkoivat, joten mä oon joka ilta jossain päin Hampuria menossa. Joulumarkkinat on ihania! Vaikka välillä siellä ryysiksessä meinaakin mennä hermot...
Oletteko ostaneet jo joululahjoja? Mulla on melkein kaikki hankittuna! Olen myös askarrellut edelleen lasten kanssa joulukortteja ja eilen teimme värikkäitä lumihiutaleita ikkunoihin. Haluaisin löytää hyvän askartelukirjan, vaikkapa juuri jouluaiheisen. Multa alkaa nimittäin ideat loppumaan Lulun kanssa, kun joka päivä pitäisi askarrella jotakin. Niin sitten teemme vain niitä joulukortteja, kun mä en keksi mitään muuta. Eli jos teillä on mielessä joku hyvä askartelukirja, joka sopii myös lapsille, vinkatkaa mulle!
Lopuksi haluan vielä toivottaa teille kaikille iloista Nikolausta ja hyvää itsenäisyyspäivää. =) Ainiin, ulkona on lunta, jee!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lapset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lapset. Näytä kaikki tekstit
torstai 6. joulukuuta 2012
keskiviikko 24. lokakuuta 2012
Lapsukaiset ja hostperhe
Nyt saatte kaksi postausta peräkkäin, kun innostuin kirjoittelemaan. =D Lupasin aikaisemmin täällä blogissa keksiä sopivat lempinimet lapsille, kun vanhemmat eivät halua nimiä tai kuvia internettiin. Blogia saan kirjoittaa ja talosta saa myös laittaa kuvia, kunhan perhe pysyy anonyyminä. Eipä siinä, tuskin kukaan heitä mun suomenkielisistä kirjoituksista tunnistaisikaan. Esittelen hostperheeni nyt teille, salanimien kera!
Tina The Hostmama
Äiti puhuu paljon. Ja kun mä sanon paljon, tarkotan, että se puhuu koko ajan. Tina on juuri (marraskuun lopussa) avaamassa omaa sisutusliikettä, joten töitä mamalla riittää. Tina on hieman kaoottinen, mutta ainakaan kotona ei käy aika tylsäksi.
Ricky The Hostpapa
Isä on aina töissä. Vie aamulla toisen tytöistä työmatkalla kouluun kahdeksaksi ja palaa kotiin illalla klo 20-22. Ricky on kuitenkin oikein ystävällinen, eipä mulla mitään muuta sanottavaa ole.
Lulu
8-vuotias tokaluokkalainen, joka syö mielellään karkkia välipalaksi ja on tällä hetkellä hulluna UNO-korttipeliin. Rakastaa eläimiä ja saakin keväällä synttärilahjaksi koiran (jota minä luultavasti sit hoidan, kun Lulu kyllästyy lenkkeilemään). Lulu harrastaa tennistä ja ratsastusta, kertoilee välillä pieniä epätosia tarinoita ja askartelu on kova juttu. Samoin barbie-talo.
Sophia
Melkein 2-vuotias päivänsäde, joka rakastaa kirjoja, koiria ja maksamakkaraa. Oppii uusia sanoja joka päivä ja osaa jo pukea itse. Nukkuu päiväunet kiltisti, muttei halua mennä iltaisin nukkumaan. Käy kolme kertaa viikossa päiväkodissa leikkimässä muiden ikäistensä kanssa. Lempparilelu on Hotte-hevonen.
Tina The Hostmama
Äiti puhuu paljon. Ja kun mä sanon paljon, tarkotan, että se puhuu koko ajan. Tina on juuri (marraskuun lopussa) avaamassa omaa sisutusliikettä, joten töitä mamalla riittää. Tina on hieman kaoottinen, mutta ainakaan kotona ei käy aika tylsäksi.
Ricky The Hostpapa
Isä on aina töissä. Vie aamulla toisen tytöistä työmatkalla kouluun kahdeksaksi ja palaa kotiin illalla klo 20-22. Ricky on kuitenkin oikein ystävällinen, eipä mulla mitään muuta sanottavaa ole.
Lulu
8-vuotias tokaluokkalainen, joka syö mielellään karkkia välipalaksi ja on tällä hetkellä hulluna UNO-korttipeliin. Rakastaa eläimiä ja saakin keväällä synttärilahjaksi koiran (jota minä luultavasti sit hoidan, kun Lulu kyllästyy lenkkeilemään). Lulu harrastaa tennistä ja ratsastusta, kertoilee välillä pieniä epätosia tarinoita ja askartelu on kova juttu. Samoin barbie-talo.
Sophia
Melkein 2-vuotias päivänsäde, joka rakastaa kirjoja, koiria ja maksamakkaraa. Oppii uusia sanoja joka päivä ja osaa jo pukea itse. Nukkuu päiväunet kiltisti, muttei halua mennä iltaisin nukkumaan. Käy kolme kertaa viikossa päiväkodissa leikkimässä muiden ikäistensä kanssa. Lempparilelu on Hotte-hevonen.
sunnuntai 16. syyskuuta 2012
Lauantai
Eilinen oli kiva päivä, vaikka aamuinen matkustus perheen luokse oli hieman... No, jännittävää. S3-juna ei kulkenut, jonka tietenkin sain tietää vasta asemalla. Junan tilalle oli järjestetty bussikuljetus päärautatieasemalle, mutta sillä mä olisin myöhästynyt vähintään tunnin sovitusta tapaamisajasta. Niinpä kävelin läheiselle rautatieasemalle, jolla kaukojunat pysähtyvät. Huomasin ilokseni, että jos hyppään seuraavaan päärautatieasemalla pysähtyvään junaan, minulle jää 6 minuuttia aikaa vaihtaa S21-junaan. No, siellä laiturilla odotellessani tuli kuulutus: juna 5 minuuttia myöhässä. Meinasin jo soittaa perheelle, että sori vaan, mutta myöhästyn vähintään 20 minuuttia sovitusta ajasta. Päätin kuitenkin soittaa vasta päärautatieasemalta, kunhan tiedän tarkasti, mihin junaan ehdin.
Juna pysähtyi päärauttiksella, mä juoksin koko matkan toiselle laiturille ja tadaa, S21 oli juuri sulkemassa ovia. Ehdin vielä rynnistää sisään ovenraosta! =D Ilmeisesti minuutti on tarpeeksi aikaa vaihtaa junaa.
Leikkitreffit sujuivat oikein loistavasti. Pienimmällä oli hieman nuha, mutta hän leikki silti ihan iloisesti minun ja vanhemman lapsen kanssa. Piirrettiin, leikittiin barbietalolla, taisteltiin tyynysodassa, katseltiin tarroja ja juteltiin. Olin puolisen tuntia yksin lasten kanssa (vanhemmat eivät ollenkaan kotona) ja sekin meni hienosti. Vanhempi lapsi ihmetteli mulle ääneen, ettei nuorempaa alkanut pelottaa. Kuulemma pikkusisko on todella arka lastenhoitajien kanssa, mutta mua ei vierastanut ollenkaan eikä alkanut ikävöimään äitiä. Mulle tuli hyvä fiilis tuosta.
Tapasin myös lasten isoisän. Mukava mies, kertoi mulle, että on käynyt Suomessa lomalla ja kyseli kaikenlaista. Menen viimeistään ensi lauantaina uudestaan leikkimään lasten kanssa. Perheen äiti sanoi, että voisin tulla myös joku arkipäivä pariksi tunniksi. Mulla on nyt sellanen varma olo tästä perheestä, kun saan tutustua heihin etukäteen pikkuisen. Enää ei jännitä!
Kirjoittelen joku päivä viikolla enemmän, mitä sovin perheen kanssa tulevasta, työajoista ja -tehtävistä. Nauttikaa sunnuntaista! Täällä on ainakin todella kaunis sää. Aurinko paistaa, vaikka tuuli onkin hieman viileä.
Terveisin,
Miss Nanny
Juna pysähtyi päärauttiksella, mä juoksin koko matkan toiselle laiturille ja tadaa, S21 oli juuri sulkemassa ovia. Ehdin vielä rynnistää sisään ovenraosta! =D Ilmeisesti minuutti on tarpeeksi aikaa vaihtaa junaa.
Leikkitreffit sujuivat oikein loistavasti. Pienimmällä oli hieman nuha, mutta hän leikki silti ihan iloisesti minun ja vanhemman lapsen kanssa. Piirrettiin, leikittiin barbietalolla, taisteltiin tyynysodassa, katseltiin tarroja ja juteltiin. Olin puolisen tuntia yksin lasten kanssa (vanhemmat eivät ollenkaan kotona) ja sekin meni hienosti. Vanhempi lapsi ihmetteli mulle ääneen, ettei nuorempaa alkanut pelottaa. Kuulemma pikkusisko on todella arka lastenhoitajien kanssa, mutta mua ei vierastanut ollenkaan eikä alkanut ikävöimään äitiä. Mulle tuli hyvä fiilis tuosta.
Tapasin myös lasten isoisän. Mukava mies, kertoi mulle, että on käynyt Suomessa lomalla ja kyseli kaikenlaista. Menen viimeistään ensi lauantaina uudestaan leikkimään lasten kanssa. Perheen äiti sanoi, että voisin tulla myös joku arkipäivä pariksi tunniksi. Mulla on nyt sellanen varma olo tästä perheestä, kun saan tutustua heihin etukäteen pikkuisen. Enää ei jännitä!
Kirjoittelen joku päivä viikolla enemmän, mitä sovin perheen kanssa tulevasta, työajoista ja -tehtävistä. Nauttikaa sunnuntaista! Täällä on ainakin todella kaunis sää. Aurinko paistaa, vaikka tuuli onkin hieman viileä.
Terveisin,
Miss Nanny
maanantai 10. syyskuuta 2012
Hiljaisuutta ja suunnitelmien muutos!
Anteeksi hiljaisuus. Lupaan kirjoittaa tästä lähtien enemmän, useammin ja ilman tällaisia selittämättömiä taukoja.
Perhe, josta kerroin aikasemmin ja johon olin menossa, ei otakaan lastenhoitajaa. Syynkin sain kuulla, mutta en halua sitä täällä sen enempää ruotia. Sen verran voin kertoa, ettei asia johtunut minusta.
Nyt olenkin viettänyt aikani uuden perheen etsimiseen. Ja sopiva perhe on löytynyt! He asuvat mukavalla ja rauhallisella alueella Reinbekissa (Hampurin kaupunginosa) isossa omakotitalossa. Perheessä on kaksi lasta, 2- ja 7-vuotiaat tytöt. Keksin heille vielä sopivat salanimet, että on helpompi kirjoittaa. Tällä hetkellä ei tule hyviä nimiä mieleen. =D Aloitan perheessä 8. lokakuuta, mutta käyn luultavasti sitä ennen vielä pari kertaa hoitamassa lapsia, että ollaan sitten tuttuja.
Oon innoissani, koska perhe vaikuttaa todella ihanalta. Harmittaa, etten päässyt vielä aloittamaan vaan taas täytyy odotella. Mutta no, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Terveisin,
Miss Nanny
Perhe, josta kerroin aikasemmin ja johon olin menossa, ei otakaan lastenhoitajaa. Syynkin sain kuulla, mutta en halua sitä täällä sen enempää ruotia. Sen verran voin kertoa, ettei asia johtunut minusta.
Nyt olenkin viettänyt aikani uuden perheen etsimiseen. Ja sopiva perhe on löytynyt! He asuvat mukavalla ja rauhallisella alueella Reinbekissa (Hampurin kaupunginosa) isossa omakotitalossa. Perheessä on kaksi lasta, 2- ja 7-vuotiaat tytöt. Keksin heille vielä sopivat salanimet, että on helpompi kirjoittaa. Tällä hetkellä ei tule hyviä nimiä mieleen. =D Aloitan perheessä 8. lokakuuta, mutta käyn luultavasti sitä ennen vielä pari kertaa hoitamassa lapsia, että ollaan sitten tuttuja.
Oon innoissani, koska perhe vaikuttaa todella ihanalta. Harmittaa, etten päässyt vielä aloittamaan vaan taas täytyy odotella. Mutta no, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Terveisin,
Miss Nanny
sunnuntai 19. elokuuta 2012
Iltapäivä puutarhassa
Kävin eilen ns. hostperheeni luona kylässä. Sää oli mainio, aurinko paistoi täyttä häkää, mutta koko ajan kävi kuitenkin pieni tuulenviri. Matka tuon perheen luokse ei ole vaikea. Ensin hyppään bussiin, bussista junaan, jolla ajan joko päärautatieasemalle tai Jungfernstiegille, ja siellä vaihdan toiseen junaan matkatakseni muutaman asemanvälin Klostersternille. Ja sitten olenkin jo perillä! Asemalta kävelen perheen asunnolle noin 5-10 minuuttia, kokonaisuudessaan matka kestää noin 45 minuuttia.
Soitin ovikelloa alhaalla, kipusin rappuset ylös ja lapset olivatkin minua jo rappukäytävässä vastassa. Lasten äitikin tuli siihen ja pyysi minua viemään lapset ulos takapihalle, kun nuorimmainen vihdoin ja viimein nukkuu. Nappasin lapset mukaani ja leikimme yhdessä puutarhassa. Pelasimme sulkapalloa, pöytätennistä ja jalkapalloa. Pihalla on myös iso trampoliini, jolla lapset tykkäävät hyppiä. Tuli siinä välillä selviteltyä sisarusten riitojakin, mutta muuten riehuimme ihan hyvässä yhteisymmärryksessä.
Parin tunnin päästä nuorinkin oli herännyt ja koko perhe tuli luoksemme ulos. Perhe halusi grillata ja kutsuivat minut myös mukaan. Vähän ajan päästä selvisi, ettei perheen äiti ole koskaan elämässään grillannut! Ja tämä tottakai tuli ilmi vasta, kun perheen isä oli häipynyt yläkertaan hakemaan jotain ja äiti halusi kääntää ruokia grillillä. Nauroimme ja yritimme käännellä pihvejä haarukalla, kun grillipihdit olivat unohtuneet yläkertaan asuntoon. Jos olette koskaan yrittäneet kääntää pihviä kuumalla grillillä pelkästään haarukan avulla, tiedätte varmasti, kuinka vaikeaa se on. No, selvisimme lopuksi ihan hyvin ja kaikki ruoka tuli syödyksi.
Syömisen jälkeen pelasin vielä sulkapalloa lasten kanssa, kunnes perheen äiti tuli sanomaan, että voin lähteä kotiin. Meidän oli oikeasti tarkoitus puhua palkkauksesta ja työsopimuksesta eilen, mutta äiti pyysi minua soittamaan tänään tai huomenna (tää on tosi noloa, mut en muista, kumpana päivänä se käski mun soittaa!!), niin puhutaan sitten noista ja siitä, mitä haluan huoneeseeni. Mainitsi vielä, että voisin tulla tiistaina käymään ja hän näyttäisi minulle sitten kaikki päivän tehtävät yms., jotta pääsen aloittamaan heti ensi viikolla. Eli työ on melkein virallisesti minun! Haluan odottaa vielä työsopimuksen allekirjoittamiseen saakka ennen kuin alan järjestämään juhlia uuden työpaikan johdosta. =D
Tällaista kuuluu siis mun viikonloppuun. Jos teillä on jotain vinkkejä tai toivomuksia, millaisista aiheista haluaisitte mun kirjoittavan, kommentoikaa ja kertokaa rohkeasti.
Aurinkoisin sunnuntaiterveisin,
Miss Nanny
Soitin ovikelloa alhaalla, kipusin rappuset ylös ja lapset olivatkin minua jo rappukäytävässä vastassa. Lasten äitikin tuli siihen ja pyysi minua viemään lapset ulos takapihalle, kun nuorimmainen vihdoin ja viimein nukkuu. Nappasin lapset mukaani ja leikimme yhdessä puutarhassa. Pelasimme sulkapalloa, pöytätennistä ja jalkapalloa. Pihalla on myös iso trampoliini, jolla lapset tykkäävät hyppiä. Tuli siinä välillä selviteltyä sisarusten riitojakin, mutta muuten riehuimme ihan hyvässä yhteisymmärryksessä.
Parin tunnin päästä nuorinkin oli herännyt ja koko perhe tuli luoksemme ulos. Perhe halusi grillata ja kutsuivat minut myös mukaan. Vähän ajan päästä selvisi, ettei perheen äiti ole koskaan elämässään grillannut! Ja tämä tottakai tuli ilmi vasta, kun perheen isä oli häipynyt yläkertaan hakemaan jotain ja äiti halusi kääntää ruokia grillillä. Nauroimme ja yritimme käännellä pihvejä haarukalla, kun grillipihdit olivat unohtuneet yläkertaan asuntoon. Jos olette koskaan yrittäneet kääntää pihviä kuumalla grillillä pelkästään haarukan avulla, tiedätte varmasti, kuinka vaikeaa se on. No, selvisimme lopuksi ihan hyvin ja kaikki ruoka tuli syödyksi.
Syömisen jälkeen pelasin vielä sulkapalloa lasten kanssa, kunnes perheen äiti tuli sanomaan, että voin lähteä kotiin. Meidän oli oikeasti tarkoitus puhua palkkauksesta ja työsopimuksesta eilen, mutta äiti pyysi minua soittamaan tänään tai huomenna (tää on tosi noloa, mut en muista, kumpana päivänä se käski mun soittaa!!), niin puhutaan sitten noista ja siitä, mitä haluan huoneeseeni. Mainitsi vielä, että voisin tulla tiistaina käymään ja hän näyttäisi minulle sitten kaikki päivän tehtävät yms., jotta pääsen aloittamaan heti ensi viikolla. Eli työ on melkein virallisesti minun! Haluan odottaa vielä työsopimuksen allekirjoittamiseen saakka ennen kuin alan järjestämään juhlia uuden työpaikan johdosta. =D
Tällaista kuuluu siis mun viikonloppuun. Jos teillä on jotain vinkkejä tai toivomuksia, millaisista aiheista haluaisitte mun kirjoittavan, kommentoikaa ja kertokaa rohkeasti.
Aurinkoisin sunnuntaiterveisin,
Miss Nanny
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)