Miksikäs tätä suunnitelmaa kutsuisi? Lukujärjestys vaikuttaa sopivalta sanalta kuvailemaan,kun tämä on tällainen viikkosuunnitelma, mutta oikeastihan kyseessä ovat mun tulevat työajat ja -tehtävät. Listassa tosiaan tuo "kotitöitä" tarkoittaa juuri siivousta, pyykkäystä, tavaroiden järjestelyä, jne.
Maanantai:
Klo 9:00-13:00 Kotitöitä
Klo 14:00-18:00 välillä kaksi tuntia lastenhoitoa tarvittaessa
Tiistai:
Klo 9:00-13:00 Kotitöitä ja nuorin lapsi kotona eli lastenhoitoa samalla
Klo 15:00-17:00 Lasten kanssa leikkiminen
Keskiviikko:
Klo 12:30 tai 14:00 alkaen lastenhoitoa
Torstai:
Klo 9:00-12:00 Kotitöitä ja nuorin lapsi kotona eli lastenhoitoa samalla
Klo 18:00-19:30 Lastenhoitoa
Perjantai:
Klo 12:30-16:00 Lasten kanssa leikkiminen
Lauantai:
Klo 10:00-13:00 Lastenhoitoa ja kotitöitä
Ihan kivalta tuo minusta vaikuttaa. Aika tollasta rentoa. Mun mielestä on mukava, että perheen äiti kirjoitti mulle tuollaisen listan työajoista. Toki niissä varmasti joustetaan puolin ja toisin, eli joka viikko tuskin tulee aivan tuolta näyttämään. Voin sitten pari viikkoa tuota suunnitelmaa noudatettua kertoa, miten ne päivät oikeasti menee. Tämähän kun on se perheen äidin versio ja kokemuksesta tiedän, että 30 tuntia ylittyy helposti, kun joka päivä tekee vain puolikin tuntia ylimääräistä. En tosiaankaan valita, koska tohon suunnitelmaan mahtuu vaikka kaksikin tuntia ylimääräistä per päivä! Olin hieman yllättynyt noin vähästä tuntimäärästä, koska aikaisemmassa hostperheessäni tein töitä yli 40 h/vko. Enkä silloinkaan valittanut. Ihan iloinen oon kuitenkin, jos toi "lukujärjestys" pitää paikkaansa sitten 8.10. alkaen. Hitsi, mä oon jo innoissani! Haluaisin jo aloittaa!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lastenhoito. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lastenhoito. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 16. syyskuuta 2012
Lauantai
Eilinen oli kiva päivä, vaikka aamuinen matkustus perheen luokse oli hieman... No, jännittävää. S3-juna ei kulkenut, jonka tietenkin sain tietää vasta asemalla. Junan tilalle oli järjestetty bussikuljetus päärautatieasemalle, mutta sillä mä olisin myöhästynyt vähintään tunnin sovitusta tapaamisajasta. Niinpä kävelin läheiselle rautatieasemalle, jolla kaukojunat pysähtyvät. Huomasin ilokseni, että jos hyppään seuraavaan päärautatieasemalla pysähtyvään junaan, minulle jää 6 minuuttia aikaa vaihtaa S21-junaan. No, siellä laiturilla odotellessani tuli kuulutus: juna 5 minuuttia myöhässä. Meinasin jo soittaa perheelle, että sori vaan, mutta myöhästyn vähintään 20 minuuttia sovitusta ajasta. Päätin kuitenkin soittaa vasta päärautatieasemalta, kunhan tiedän tarkasti, mihin junaan ehdin.
Juna pysähtyi päärauttiksella, mä juoksin koko matkan toiselle laiturille ja tadaa, S21 oli juuri sulkemassa ovia. Ehdin vielä rynnistää sisään ovenraosta! =D Ilmeisesti minuutti on tarpeeksi aikaa vaihtaa junaa.
Leikkitreffit sujuivat oikein loistavasti. Pienimmällä oli hieman nuha, mutta hän leikki silti ihan iloisesti minun ja vanhemman lapsen kanssa. Piirrettiin, leikittiin barbietalolla, taisteltiin tyynysodassa, katseltiin tarroja ja juteltiin. Olin puolisen tuntia yksin lasten kanssa (vanhemmat eivät ollenkaan kotona) ja sekin meni hienosti. Vanhempi lapsi ihmetteli mulle ääneen, ettei nuorempaa alkanut pelottaa. Kuulemma pikkusisko on todella arka lastenhoitajien kanssa, mutta mua ei vierastanut ollenkaan eikä alkanut ikävöimään äitiä. Mulle tuli hyvä fiilis tuosta.
Tapasin myös lasten isoisän. Mukava mies, kertoi mulle, että on käynyt Suomessa lomalla ja kyseli kaikenlaista. Menen viimeistään ensi lauantaina uudestaan leikkimään lasten kanssa. Perheen äiti sanoi, että voisin tulla myös joku arkipäivä pariksi tunniksi. Mulla on nyt sellanen varma olo tästä perheestä, kun saan tutustua heihin etukäteen pikkuisen. Enää ei jännitä!
Kirjoittelen joku päivä viikolla enemmän, mitä sovin perheen kanssa tulevasta, työajoista ja -tehtävistä. Nauttikaa sunnuntaista! Täällä on ainakin todella kaunis sää. Aurinko paistaa, vaikka tuuli onkin hieman viileä.
Terveisin,
Miss Nanny
Juna pysähtyi päärauttiksella, mä juoksin koko matkan toiselle laiturille ja tadaa, S21 oli juuri sulkemassa ovia. Ehdin vielä rynnistää sisään ovenraosta! =D Ilmeisesti minuutti on tarpeeksi aikaa vaihtaa junaa.
Leikkitreffit sujuivat oikein loistavasti. Pienimmällä oli hieman nuha, mutta hän leikki silti ihan iloisesti minun ja vanhemman lapsen kanssa. Piirrettiin, leikittiin barbietalolla, taisteltiin tyynysodassa, katseltiin tarroja ja juteltiin. Olin puolisen tuntia yksin lasten kanssa (vanhemmat eivät ollenkaan kotona) ja sekin meni hienosti. Vanhempi lapsi ihmetteli mulle ääneen, ettei nuorempaa alkanut pelottaa. Kuulemma pikkusisko on todella arka lastenhoitajien kanssa, mutta mua ei vierastanut ollenkaan eikä alkanut ikävöimään äitiä. Mulle tuli hyvä fiilis tuosta.
Tapasin myös lasten isoisän. Mukava mies, kertoi mulle, että on käynyt Suomessa lomalla ja kyseli kaikenlaista. Menen viimeistään ensi lauantaina uudestaan leikkimään lasten kanssa. Perheen äiti sanoi, että voisin tulla myös joku arkipäivä pariksi tunniksi. Mulla on nyt sellanen varma olo tästä perheestä, kun saan tutustua heihin etukäteen pikkuisen. Enää ei jännitä!
Kirjoittelen joku päivä viikolla enemmän, mitä sovin perheen kanssa tulevasta, työajoista ja -tehtävistä. Nauttikaa sunnuntaista! Täällä on ainakin todella kaunis sää. Aurinko paistaa, vaikka tuuli onkin hieman viileä.
Terveisin,
Miss Nanny
sunnuntai 19. elokuuta 2012
Iltapäivä puutarhassa
Kävin eilen ns. hostperheeni luona kylässä. Sää oli mainio, aurinko paistoi täyttä häkää, mutta koko ajan kävi kuitenkin pieni tuulenviri. Matka tuon perheen luokse ei ole vaikea. Ensin hyppään bussiin, bussista junaan, jolla ajan joko päärautatieasemalle tai Jungfernstiegille, ja siellä vaihdan toiseen junaan matkatakseni muutaman asemanvälin Klostersternille. Ja sitten olenkin jo perillä! Asemalta kävelen perheen asunnolle noin 5-10 minuuttia, kokonaisuudessaan matka kestää noin 45 minuuttia.
Soitin ovikelloa alhaalla, kipusin rappuset ylös ja lapset olivatkin minua jo rappukäytävässä vastassa. Lasten äitikin tuli siihen ja pyysi minua viemään lapset ulos takapihalle, kun nuorimmainen vihdoin ja viimein nukkuu. Nappasin lapset mukaani ja leikimme yhdessä puutarhassa. Pelasimme sulkapalloa, pöytätennistä ja jalkapalloa. Pihalla on myös iso trampoliini, jolla lapset tykkäävät hyppiä. Tuli siinä välillä selviteltyä sisarusten riitojakin, mutta muuten riehuimme ihan hyvässä yhteisymmärryksessä.
Parin tunnin päästä nuorinkin oli herännyt ja koko perhe tuli luoksemme ulos. Perhe halusi grillata ja kutsuivat minut myös mukaan. Vähän ajan päästä selvisi, ettei perheen äiti ole koskaan elämässään grillannut! Ja tämä tottakai tuli ilmi vasta, kun perheen isä oli häipynyt yläkertaan hakemaan jotain ja äiti halusi kääntää ruokia grillillä. Nauroimme ja yritimme käännellä pihvejä haarukalla, kun grillipihdit olivat unohtuneet yläkertaan asuntoon. Jos olette koskaan yrittäneet kääntää pihviä kuumalla grillillä pelkästään haarukan avulla, tiedätte varmasti, kuinka vaikeaa se on. No, selvisimme lopuksi ihan hyvin ja kaikki ruoka tuli syödyksi.
Syömisen jälkeen pelasin vielä sulkapalloa lasten kanssa, kunnes perheen äiti tuli sanomaan, että voin lähteä kotiin. Meidän oli oikeasti tarkoitus puhua palkkauksesta ja työsopimuksesta eilen, mutta äiti pyysi minua soittamaan tänään tai huomenna (tää on tosi noloa, mut en muista, kumpana päivänä se käski mun soittaa!!), niin puhutaan sitten noista ja siitä, mitä haluan huoneeseeni. Mainitsi vielä, että voisin tulla tiistaina käymään ja hän näyttäisi minulle sitten kaikki päivän tehtävät yms., jotta pääsen aloittamaan heti ensi viikolla. Eli työ on melkein virallisesti minun! Haluan odottaa vielä työsopimuksen allekirjoittamiseen saakka ennen kuin alan järjestämään juhlia uuden työpaikan johdosta. =D
Tällaista kuuluu siis mun viikonloppuun. Jos teillä on jotain vinkkejä tai toivomuksia, millaisista aiheista haluaisitte mun kirjoittavan, kommentoikaa ja kertokaa rohkeasti.
Aurinkoisin sunnuntaiterveisin,
Miss Nanny
Soitin ovikelloa alhaalla, kipusin rappuset ylös ja lapset olivatkin minua jo rappukäytävässä vastassa. Lasten äitikin tuli siihen ja pyysi minua viemään lapset ulos takapihalle, kun nuorimmainen vihdoin ja viimein nukkuu. Nappasin lapset mukaani ja leikimme yhdessä puutarhassa. Pelasimme sulkapalloa, pöytätennistä ja jalkapalloa. Pihalla on myös iso trampoliini, jolla lapset tykkäävät hyppiä. Tuli siinä välillä selviteltyä sisarusten riitojakin, mutta muuten riehuimme ihan hyvässä yhteisymmärryksessä.
Parin tunnin päästä nuorinkin oli herännyt ja koko perhe tuli luoksemme ulos. Perhe halusi grillata ja kutsuivat minut myös mukaan. Vähän ajan päästä selvisi, ettei perheen äiti ole koskaan elämässään grillannut! Ja tämä tottakai tuli ilmi vasta, kun perheen isä oli häipynyt yläkertaan hakemaan jotain ja äiti halusi kääntää ruokia grillillä. Nauroimme ja yritimme käännellä pihvejä haarukalla, kun grillipihdit olivat unohtuneet yläkertaan asuntoon. Jos olette koskaan yrittäneet kääntää pihviä kuumalla grillillä pelkästään haarukan avulla, tiedätte varmasti, kuinka vaikeaa se on. No, selvisimme lopuksi ihan hyvin ja kaikki ruoka tuli syödyksi.
Syömisen jälkeen pelasin vielä sulkapalloa lasten kanssa, kunnes perheen äiti tuli sanomaan, että voin lähteä kotiin. Meidän oli oikeasti tarkoitus puhua palkkauksesta ja työsopimuksesta eilen, mutta äiti pyysi minua soittamaan tänään tai huomenna (tää on tosi noloa, mut en muista, kumpana päivänä se käski mun soittaa!!), niin puhutaan sitten noista ja siitä, mitä haluan huoneeseeni. Mainitsi vielä, että voisin tulla tiistaina käymään ja hän näyttäisi minulle sitten kaikki päivän tehtävät yms., jotta pääsen aloittamaan heti ensi viikolla. Eli työ on melkein virallisesti minun! Haluan odottaa vielä työsopimuksen allekirjoittamiseen saakka ennen kuin alan järjestämään juhlia uuden työpaikan johdosta. =D
Tällaista kuuluu siis mun viikonloppuun. Jos teillä on jotain vinkkejä tai toivomuksia, millaisista aiheista haluaisitte mun kirjoittavan, kommentoikaa ja kertokaa rohkeasti.
Aurinkoisin sunnuntaiterveisin,
Miss Nanny
lauantai 18. elokuuta 2012
Ensimmäinen päivitys
Hei kaikki,
jotka eksyvät tähän blogiin. Toivotan teidät lämpimästi tervetulleiksi lukemaan! Ensimmäisessä postauksessa (kyllä, se on juuri tämä) esittelen itseni lyhyesti ja kerron, millaisista aiheista aion tulevaisuudessa tähän blogiin kirjoittaa.
Olen 22-vuotias nuori nainen ja olen nyt asunut vuoden verran Hampurissa, Saksassa. Opiskelen ja siinä sivussa työskentelen lastenhoitajana. Tykkään lukea kirjoja, seuraan uutisia melkoisen tarkasti, pidän juhlimisesta kohtuudella ja matkustaminen kelpaa mulle aina. En tykkää kylmistä talvista, rasismista (tai muusta syrjinnästä), valehtelusta enkä hiphopista. Olen ollut Saksassa aikaisemminkin pidemmän aikaa, silloin tosin Au Pairina.
Loin tämän blogin, koska pidän kirjoittamisesta. Osaan kirjoittaa sujuvaa kirjakieltä suhteellisen virheettömästi, mutta netissä käytän usein puhekielisiä ilmauksia. Mä, sä etc. tulevat siis vilisemään teksteissä osaksi tarkoituksella! En ole vielä täysin varma, millaiseksi blog kehittyy. Varmuudella voin sanoa, että tämä tulee olemaan osittain päiväkirjamainen blogi mun elämästä lastenhoitajana.
Blogi tuli aiheelliseksi oikeastaan vasta tällä viikolla. Olen toiminut babysitterinä useammassa perheessä. Eräs tietty perhe on ollut mun lemppari. Suoraan sanoen vain sen takia, että he maksavat hyvää palkkaa lastenhoidosta. Mulla ei ole lempihoitolapsia, pidän kaiksita yhtä paljon ja siitä syystä raha on ratkaissut, mihin perheeseen menen mieluiten.
Tällä mun suosikki perheellä on kolme lasta, joista vanhimmat jo kouluikäisiä (2.lk ja 5lk.). Sain tällä viikolla puhelun perheen äidiltä: perheen pienin (1,5 v) on sairastunut leukemiaan. Äiti on päivät yksin lasten kanssa kotona isän käydessä töissä. Nyt he tarvitsevat jonkun aikuisen, joka auttaisi perheen arjen pyörittämisessä ja olisi paikalla siltä varalta, että äidin täytyy lähteä pienimmän kanssa sairaalaan. Näitä sairaalakäyntejä on luvassa monia! Niinpä he pyysivät minua, tuttua babysitteriä, muuttamaan heidän luokseen vähintään vuodeksi. Käyttööni on varattu oma makuuhuone ja kylpyhuone, lasten makuuhuoneiden välistä. Minusta tulee siis ihan oikea live-in-nanny! Ja tästä tulevasta vuodesta blogin on tarkoitus kertoa.
Ajatuksissani on myös muhinut pidemmän aikaa idea Hampuri-blogista, jossa esittelisin kaupunkia nuoren naisen kuvakulmasta - ei siis pelkästään niitä perinteisiä kirkkoja, joulumarkkinoita ja kaupungintaloja, vaan enemmän juuri nuoria kiinnostavia nähtävyyksiä ja tapahtumia. Koska blogini tapahtumat sijouttuvat Hampuriin, voisi olla ihan viisasta tehdä teille lukijoille pieni esittelykierros kaupunkiin.
Kiitos, jos jaksoit lukea tämän pitkän kirjoitukseen! Iloitsen kaikista lukijoista ja pyrin päivittämään uutta Nannyn seikkailuista mahdollisimman usein.
Terveisin,
Miss Nanny
jotka eksyvät tähän blogiin. Toivotan teidät lämpimästi tervetulleiksi lukemaan! Ensimmäisessä postauksessa (kyllä, se on juuri tämä) esittelen itseni lyhyesti ja kerron, millaisista aiheista aion tulevaisuudessa tähän blogiin kirjoittaa.
Olen 22-vuotias nuori nainen ja olen nyt asunut vuoden verran Hampurissa, Saksassa. Opiskelen ja siinä sivussa työskentelen lastenhoitajana. Tykkään lukea kirjoja, seuraan uutisia melkoisen tarkasti, pidän juhlimisesta kohtuudella ja matkustaminen kelpaa mulle aina. En tykkää kylmistä talvista, rasismista (tai muusta syrjinnästä), valehtelusta enkä hiphopista. Olen ollut Saksassa aikaisemminkin pidemmän aikaa, silloin tosin Au Pairina.
Loin tämän blogin, koska pidän kirjoittamisesta. Osaan kirjoittaa sujuvaa kirjakieltä suhteellisen virheettömästi, mutta netissä käytän usein puhekielisiä ilmauksia. Mä, sä etc. tulevat siis vilisemään teksteissä osaksi tarkoituksella! En ole vielä täysin varma, millaiseksi blog kehittyy. Varmuudella voin sanoa, että tämä tulee olemaan osittain päiväkirjamainen blogi mun elämästä lastenhoitajana.
Blogi tuli aiheelliseksi oikeastaan vasta tällä viikolla. Olen toiminut babysitterinä useammassa perheessä. Eräs tietty perhe on ollut mun lemppari. Suoraan sanoen vain sen takia, että he maksavat hyvää palkkaa lastenhoidosta. Mulla ei ole lempihoitolapsia, pidän kaiksita yhtä paljon ja siitä syystä raha on ratkaissut, mihin perheeseen menen mieluiten.
Tällä mun suosikki perheellä on kolme lasta, joista vanhimmat jo kouluikäisiä (2.lk ja 5lk.). Sain tällä viikolla puhelun perheen äidiltä: perheen pienin (1,5 v) on sairastunut leukemiaan. Äiti on päivät yksin lasten kanssa kotona isän käydessä töissä. Nyt he tarvitsevat jonkun aikuisen, joka auttaisi perheen arjen pyörittämisessä ja olisi paikalla siltä varalta, että äidin täytyy lähteä pienimmän kanssa sairaalaan. Näitä sairaalakäyntejä on luvassa monia! Niinpä he pyysivät minua, tuttua babysitteriä, muuttamaan heidän luokseen vähintään vuodeksi. Käyttööni on varattu oma makuuhuone ja kylpyhuone, lasten makuuhuoneiden välistä. Minusta tulee siis ihan oikea live-in-nanny! Ja tästä tulevasta vuodesta blogin on tarkoitus kertoa.
Ajatuksissani on myös muhinut pidemmän aikaa idea Hampuri-blogista, jossa esittelisin kaupunkia nuoren naisen kuvakulmasta - ei siis pelkästään niitä perinteisiä kirkkoja, joulumarkkinoita ja kaupungintaloja, vaan enemmän juuri nuoria kiinnostavia nähtävyyksiä ja tapahtumia. Koska blogini tapahtumat sijouttuvat Hampuriin, voisi olla ihan viisasta tehdä teille lukijoille pieni esittelykierros kaupunkiin.
Kiitos, jos jaksoit lukea tämän pitkän kirjoitukseen! Iloitsen kaikista lukijoista ja pyrin päivittämään uutta Nannyn seikkailuista mahdollisimman usein.
Terveisin,
Miss Nanny
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)