Hei kaikki,
jotka eksyvät tähän blogiin. Toivotan teidät lämpimästi tervetulleiksi lukemaan! Ensimmäisessä postauksessa (kyllä, se on juuri tämä) esittelen itseni lyhyesti ja kerron, millaisista aiheista aion tulevaisuudessa tähän blogiin kirjoittaa.
Olen 22-vuotias nuori nainen ja olen nyt asunut vuoden verran Hampurissa, Saksassa. Opiskelen ja siinä sivussa työskentelen lastenhoitajana. Tykkään lukea kirjoja, seuraan uutisia melkoisen tarkasti, pidän juhlimisesta kohtuudella ja matkustaminen kelpaa mulle aina. En tykkää kylmistä talvista, rasismista (tai muusta syrjinnästä), valehtelusta enkä hiphopista. Olen ollut Saksassa aikaisemminkin pidemmän aikaa, silloin tosin Au Pairina.
Loin tämän blogin, koska pidän kirjoittamisesta. Osaan kirjoittaa sujuvaa kirjakieltä suhteellisen virheettömästi, mutta netissä käytän usein puhekielisiä ilmauksia. Mä, sä etc. tulevat siis vilisemään teksteissä osaksi tarkoituksella! En ole vielä täysin varma, millaiseksi blog kehittyy. Varmuudella voin sanoa, että tämä tulee olemaan osittain päiväkirjamainen blogi mun elämästä lastenhoitajana.
Blogi tuli aiheelliseksi oikeastaan vasta tällä viikolla. Olen toiminut babysitterinä useammassa perheessä. Eräs tietty perhe on ollut mun lemppari. Suoraan sanoen vain sen takia, että he maksavat hyvää palkkaa lastenhoidosta. Mulla ei ole lempihoitolapsia, pidän kaiksita yhtä paljon ja siitä syystä raha on ratkaissut, mihin perheeseen menen mieluiten.
Tällä mun suosikki perheellä on kolme lasta, joista vanhimmat jo kouluikäisiä (2.lk ja 5lk.). Sain tällä viikolla puhelun perheen äidiltä: perheen pienin (1,5 v) on sairastunut leukemiaan. Äiti on päivät yksin lasten kanssa kotona isän käydessä töissä. Nyt he tarvitsevat jonkun aikuisen, joka auttaisi perheen arjen pyörittämisessä ja olisi paikalla siltä varalta, että äidin täytyy lähteä pienimmän kanssa sairaalaan. Näitä sairaalakäyntejä on luvassa monia! Niinpä he pyysivät minua, tuttua babysitteriä, muuttamaan heidän luokseen vähintään vuodeksi. Käyttööni on varattu oma makuuhuone ja kylpyhuone, lasten makuuhuoneiden välistä. Minusta tulee siis ihan oikea live-in-nanny! Ja tästä tulevasta vuodesta blogin on tarkoitus kertoa.
Ajatuksissani on myös muhinut pidemmän aikaa idea Hampuri-blogista, jossa esittelisin kaupunkia nuoren naisen kuvakulmasta - ei siis pelkästään niitä perinteisiä kirkkoja, joulumarkkinoita ja kaupungintaloja, vaan enemmän juuri nuoria kiinnostavia nähtävyyksiä ja tapahtumia. Koska blogini tapahtumat sijouttuvat Hampuriin, voisi olla ihan viisasta tehdä teille lukijoille pieni esittelykierros kaupunkiin.
Kiitos, jos jaksoit lukea tämän pitkän kirjoitukseen! Iloitsen kaikista lukijoista ja pyrin päivittämään uutta Nannyn seikkailuista mahdollisimman usein.
Terveisin,
Miss Nanny
jotka eksyvät tähän blogiin. Toivotan teidät lämpimästi tervetulleiksi lukemaan! Ensimmäisessä postauksessa (kyllä, se on juuri tämä) esittelen itseni lyhyesti ja kerron, millaisista aiheista aion tulevaisuudessa tähän blogiin kirjoittaa.
Olen 22-vuotias nuori nainen ja olen nyt asunut vuoden verran Hampurissa, Saksassa. Opiskelen ja siinä sivussa työskentelen lastenhoitajana. Tykkään lukea kirjoja, seuraan uutisia melkoisen tarkasti, pidän juhlimisesta kohtuudella ja matkustaminen kelpaa mulle aina. En tykkää kylmistä talvista, rasismista (tai muusta syrjinnästä), valehtelusta enkä hiphopista. Olen ollut Saksassa aikaisemminkin pidemmän aikaa, silloin tosin Au Pairina.
Loin tämän blogin, koska pidän kirjoittamisesta. Osaan kirjoittaa sujuvaa kirjakieltä suhteellisen virheettömästi, mutta netissä käytän usein puhekielisiä ilmauksia. Mä, sä etc. tulevat siis vilisemään teksteissä osaksi tarkoituksella! En ole vielä täysin varma, millaiseksi blog kehittyy. Varmuudella voin sanoa, että tämä tulee olemaan osittain päiväkirjamainen blogi mun elämästä lastenhoitajana.
Blogi tuli aiheelliseksi oikeastaan vasta tällä viikolla. Olen toiminut babysitterinä useammassa perheessä. Eräs tietty perhe on ollut mun lemppari. Suoraan sanoen vain sen takia, että he maksavat hyvää palkkaa lastenhoidosta. Mulla ei ole lempihoitolapsia, pidän kaiksita yhtä paljon ja siitä syystä raha on ratkaissut, mihin perheeseen menen mieluiten.
Tällä mun suosikki perheellä on kolme lasta, joista vanhimmat jo kouluikäisiä (2.lk ja 5lk.). Sain tällä viikolla puhelun perheen äidiltä: perheen pienin (1,5 v) on sairastunut leukemiaan. Äiti on päivät yksin lasten kanssa kotona isän käydessä töissä. Nyt he tarvitsevat jonkun aikuisen, joka auttaisi perheen arjen pyörittämisessä ja olisi paikalla siltä varalta, että äidin täytyy lähteä pienimmän kanssa sairaalaan. Näitä sairaalakäyntejä on luvassa monia! Niinpä he pyysivät minua, tuttua babysitteriä, muuttamaan heidän luokseen vähintään vuodeksi. Käyttööni on varattu oma makuuhuone ja kylpyhuone, lasten makuuhuoneiden välistä. Minusta tulee siis ihan oikea live-in-nanny! Ja tästä tulevasta vuodesta blogin on tarkoitus kertoa.
Ajatuksissani on myös muhinut pidemmän aikaa idea Hampuri-blogista, jossa esittelisin kaupunkia nuoren naisen kuvakulmasta - ei siis pelkästään niitä perinteisiä kirkkoja, joulumarkkinoita ja kaupungintaloja, vaan enemmän juuri nuoria kiinnostavia nähtävyyksiä ja tapahtumia. Koska blogini tapahtumat sijouttuvat Hampuriin, voisi olla ihan viisasta tehdä teille lukijoille pieni esittelykierros kaupunkiin.
Kiitos, jos jaksoit lukea tämän pitkän kirjoitukseen! Iloitsen kaikista lukijoista ja pyrin päivittämään uutta Nannyn seikkailuista mahdollisimman usein.
Terveisin,
Miss Nanny
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti